Tietoturvallisuutta matkalla

Kirjoittaja Ilona Ilvonen toimii opettajana ja tutkijana Novi tutkimuskeskuksessa. Väitöstyössään Ilona tutki tiedon, erityisesti inhimillisen tiedon, turvaamista.

____________________________________________________________

Istun lentokentällä, työmatkalla, ja työskentelen kannettavalla tietokoneellani isossa odotusaulassa. Koneessani ei ole näytön peittävää suojakalvoa, enkä istu selkä seinää vasten jotta voisin varmistua siitä etteivät kanssamatkustajat pysty näkemään asioita joiden parissa koneellani työskentelen. Tällä kertaa matkustan yksin, mutta jos olisin tällä matkalla työtoverini kanssa, todennäköisesti keskustelisimme nyt työhön liittyvistä asioista, ja lähistöllä olevat henkilöt varmasti kuulisivat keskustelun. Koska olen työmatkalla, haluan käyttää aikani tehokkaasti ja työskennellä matkaan väkisin liittyvien odotusten aikana. Työkiireiden takia en ole ehtinyt valmistautua perillä tapahtuviin työtehtäviin kunnolla ennen matkalle lähtöä, vaan olen myös laskelmoinut ehtiväni tehdä nämä tehtävät matkan aikana.

Kun kuuntelen ympärilleni, kuulen useita keskusteluja. Vieraskielisistä keskusteluista tulee esiin henkilöitä ja heidän asioitaan, joku on tehnyt ikävästi toiselle, toinen taas yllättänyt iloisesti. Yhdessä on juhlittu ja mokailtu, tai nautittu lomasta. Yksi puhuu puhelua puhelimensa kaiuttimen kautta niin että puoli aulaa pystyy seuraamaan sen kulkua. Puhelussa puhutaan isoista päätöksistä joita päivän aikana on tehty, sekä linjataan tulevaisuuden suunnitelmia. Päivän toiminnan tulokset tulevat myös selkeästi esille, tekijöiden nimiä myöten.

Näen ja kuulen ympärilläni paljon asioita, jotka ovat tavalla tai toisella luottamuksellisia ja yksityisiä. Jos olisin täällä tarkoituksellisesti keräämässä tietoa ympärilläni olevien henkilöiden keskusteluista, saisin paljon herkullisia täkyjä. Onneksi en ole se tarkoituksellisesti ihmisten yksityisiä tai työasioita kalasteleva sosiaalinen hakkeri tai teollisuusvakooja. Koska sellaisia kuitenkin varmasti myös on liikkeellä, on aiheellista pohtia miksi ihmeessä käyttäydymme ikään kuin ympärillämme ei olisi muita ihmisiä vaikka olisimme hyvinkin tiiviisti pakkautuneen ihmisjoukon keskellä.

Matkalla ollessaan ihminen kuljettaa mukanaan ”kuplaa”, jonka kokee omaksi tilakseen. Ympärillä olevien ihmisten kuplat leikkaavat välillä omiemme kanssa, mutta ei se haittaa, sillä hehän ovat myös matkalla, eivätkä halua tunkeutua toisten kupliin. Luotamme siihen että ympärillämme on tuiki tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita meidän asioistamme. Pääosin näin varmaan onkin. Mutta olisiko välillä kuitenkin hyvä palauttaa mieliin, että avoimeen tiedon jakamiseen tällaisissa paikoissa sisältyy myös riskejä?

Suuri osa täällä aulassa parveilevista ihmisistä on liikkeellä vapaa-ajan matkalla sillä tänään on sunnuntai. Kaiutinpuhelun toisessa päässä on henkilön lapsi, joka jo kovasti kaipaa vanhempaansa kotiin, ja hänen edesottamuksiaan on hauskaa kuunnella. En oikeasti tunne niitä ihmisiä joiden yksityisyyden piiriin kuuluvista asioista vieressäni keskustellaan. Laitan kuulokkeet korviin ja musiikin päälle vahvistaakseni oman kuplani seiniä.

Huomenna täällä näkyisi paljon enemmän pukuihin pukeutuneita ihmisiä ja kannettavia tietokoneita. Täällä valmisteltaisiin myyntiesityksiä ja tarjouksia, sekä pohjustettaisiin erilaisia työtapaamisia kollegoiden kanssa. Kaikista hienoista tietoturvallisuuspolitiikoista ja –ohjeistuksista huolimatta moni henkilö puhuisi työpuheluitaan aulassa käyttääkseen aikansa tehokkaasti. Mahdollisuus siihen, että väärä henkilö kuulee arvokkaan tiedonmurusen ja osaa yhdistää sen oikeaan yritykseen kasvaa silloin suuresti.

Tietoturvallisuus on aina tasapainottelua järkevän ja kannattavan toiminnan ja täysin turvallisen toiminnan välillä. Joskus järkevää ja kannattavaa on työskennellä lentokoneen odotusaulassa, joskus se ei missään tapauksessa ole järkevää. Tärkeää olisi että jokainen pysähtyisi aika ajoin miettimään, minkälaisia riskejä ottaa esimerkiksi työskennellessään matkalla. Tietoisesti riskien vertaaminen matkan aikana työskentelyistä saataviin hyötyihin saattaisi joissain tapauksissa muuttaa sitä, mitä matkojen aikana teemme, ja erityisesti miten ja missä tilanteissa työasioistamme keskustelemme.

Omalla kohdallani vaaka keikahti tänään matkalla työskentelyn hyödyllisyyden puolelle. Valmistelin opetusmateriaalia, joka on huomisen luentoni jälkeen ainakin puolijulkista. Jos joku näki sen etukäteen, vahinko ei ole suuri. Tämän blogin kirjoittaminenkaan ei aiheuta suuren tietovuodon riskiä, päätyyhän teksti julkiseksi pienen editoinnin jälkeen. Luottamuksellisia tutkimusmateriaaleja en kuitenkaan olisi tässä odotusaulassa avannut käsiteltäväksi, sen verran monta uteliasta katsetta koneeni näyttöön on kohdistunut.