Artikkeli: Yhteiskäyttöisten sähköavusteisten potkulautojen katsaus

Yhteiskäyttöisten sähköavusteisten potkulautojen katsaus

Kaupunkipyörien suosion imussa Helsinkiin tulee todennäköisesti ensi keväänä yhteiskäyttöisiä potkulautoja – mutta mistä yhteiskäyttöisissä potkulaudoissa oikeastaan on kyse?

Suomessakin kaupunkien katukuvaan on ilmestynyt uusia jakamiseen ja yhteiskäyttöön perustuvia kulkutapoja. Suurimmissa kaupungeissa on mahdollista liikkua yhteiskäyttöautoilla tai jaetuilla takseilla. Helsingissä otettiin käyttöön keväällä 2016 nykyaikainen kaupunkipyöräjärjestelmä ja Turku lanseerasi Föllärit kesällä 2018. Lisäksi monella muulla kaupungilla on suunnitelmia tai kokeiluja erilaisten jaettujen kulkutapojen suhteen. Helsingin “Alepa-fillarit” ovat olleet erittäin suosittuja – kesällä 2018 jokaisella pyörällä tehtiin keskimäärin yli kymmenen matkaa päivittäin (Raninen 2018). Kysyntää uusille urbaaneille liikkumistavoille kaupungeissa selvästi on. Kaupunkipyöriä muutamassa kaupungissa ovat seuranneet yhteiskäyttöiset sähköavusteiset potkulaudat.

Aikuisille suunnattu nykymuotoinen potkulauta on alkujaan kehitetty tarpeeseen liikkua helposti matkoja, jotka ovat aavistuksen verran liian vaivalloisia kävellä, mutta kuitenkin hieman liian lyhyitä kuljettavaksi polkupyörällä saati autolla: Hollantilais-sveitsiläinen Wim Ouboter rakensi potkulaudan kaupunkiympäristön pienliikkumisen välineeksi ja ratkaisuksi viimeisen kilometrin ongelmaan jo 1990-luvulla.

2000-luvun alussa potkulauta löi kuitenkin läpi lasten leikkikaluna. Vasta älypuhelinten yleistyessä sekä sähköakkujen ja paikantimien hintojen alentuessa yhteiskäyttöiset (ja sähköavusteiset) potkulaudat ovat alkaneet yleistyä kaupungeissa, kaupunkipyöräjärjestelmien perässä. Potkulautojen historiaan ja kehityskulkuun voi perehtyä tarkemmin CityLab-sivuston artikkelissa The Man Behind the Scooter Revolution.

Pienliikkumisella (micromobility) voidaan tarkoittaa liikennettä, jossa pienellä ja kevyellä, sähköllä tai lihasvoimalla kulkevalla kulkuneuvolla liikkuu yksi ihminen kerrallaan lyhyitä matkoja (Brunner et al. 2016, Brunner et al. 2018). Nykyisellään Suomessa mikroliikenteen kulkuneuvon kuljettaminen ei tyypillisesti vaadi ajokorttia.

Suomen lainsäädännössä mikroliikenteen kulkuvälineet voidaan rinnastaa joko jalankulkijaan, polkupyörään tai mopoon, riippuen siitä onko kulkuväline sähköavusteinen tai moottoroitu ja mikä sen enimmäisteho ja -nopeus on:

  • Jalankulkijaan rinnastetaan jalankulkua avustavat ja sähköiset liikkumisvälineet, joiden enimmäisteho on 1 kW ja enimmäisnopeus 15 km/h, kuten esimerkiksi tasapainoskootterit ja sähköpotkulaudat.
  • Polkupyörään rinnastetaan kevyet sähköajoneuvot, joiden enimmäisteho on 1 kW ja maksiminopeus 25 km/h. Näihin pätevät polkupyöräilijän liikennesäännöt, mutta itsestään tasapainottuvilla laitteilla saa käyttää jalkakäytävää kävelyvauhdilla liikuttaessa.
  • Mopoksi on rekisteröitävä kulkuvälineet, jotka kulkevat yli 25 km/h moottorin avustuksella, eli käytännössä tehokkaat sähköpolkupyörät.

Tarkempaa tietoa sähköisten kulkuvälineiden luokittelusta on Trafin sivuilla.

Yhteiskäyttöisten sähköpotkulautojen saapuminen

“On helpompi saada anteeksi kuin lupa” oli kantava ajatus, kun sähköpotkulautailmiö sai alkunsa noin vuosi sitten syyskuussa. Yksi toimijoista, Bird, lanseerasi palvelunsa ja levitti Santa Monican kaduille satoja sähkökäyttöisiä potkulautoja kysymättä kaupungin mielipidettä asiaan. Tästä seurasi CityLabin mukaan sähköpotkulautojen sota, kun eri toimijat alkoivat taistella reviireistä ja kaupungit kuumeisesti pohtivat, miten sähköpotkulaudat sopivat lainsäädäntöön – ja kadulle ylipäätään.

Mies ajaa Birdin sähköpotkulaudalla. Kuva: Denniz Futalan

Kaupunkien ensimmäinen reaktio on ollut kieltää toiminta. Esimerkiksi Honolulussa potkulaudat ehtivät olla käytössä viikon, kunnes kaupunki totesi, että potkulaudat luokitellaan mopoiksi, eikä niille oltu haettu minkäänlaista lupaa. Toisaalla, Nashvillessa, potkulaudat ehtivät olla käytössä kaksi päivää ennen kuin kaupunki vaati lopettamaan toiminnan, kunnes lainsäädäntö pääsisi ajantasalle potkulautojen suhteen. Suurimpina huolenaiheina Nashvillessä olivat turvallisuus ja jalkakäytävien tukkeutuminen.

Sittemmin kaupungit ovat kiirehtineet saamaan säädöksensä ja lupaprosessinsa kuntoon. Esimerkiksi San Franciscossa saatiin keväällä valmiiksi potkulautoja koskeva asetus ja samalla käynnistettiin vuoden kestävä pilotti, jossa viidelle yritykselle myönnettiin kullekin lupa 500 potkulaudalle.

Toimijat

Yhteiskäyttöisten sähköavusteisten potkulautojen markkinat ovat kasvaneet voimakkaimmin Yhdysvalloissa. Huomattavimmat kansainväliset toimijat ovat Yhdysvaltalaisia start-up yrityksiä, jotka pyrkivät myös Euroopan markkinoille. Alan start-up yritysten toiminta on vielä hyvin uutta, joten yhteiskäyttöisistä potkulaudoista on tutkimustietoa hyvin vähän, jos ollenkaan.

Merkittävimmät yhteiskäyttöisiä potkulautoja tarjoavat yhdysvaltalaiset yritykset ovat Bird, Spin, Skip, Lime, Jump, Lyft ja Scoot. Näistä yrityksistä Bird ja Skip tarjoavat ainoastaan potkulautoja, muut ovat ottaneet potkulaudat tarjontaansa yhteiskäyttöisten polkupyörien oheen, paitsi Lyft, jonka toiminta on lähtenyt vertaiskyydeistä. Mainittakoon myös, että Jump Bikes on vertaiskyytipalvelu Uberin omistuksessa.

Bird ja Lime tarjoavat potkulautoja myös Euroopassa. Limen potkulautoja on jo useassa Euroopan kaupungissa. Birdin potkulautoja on tiettävästi Pariisissa ja Brysselissä.  Alkujaan virolainen taksi- ja vertaiskyytipalvelu Taxify on lanseerannut potkulautapalvelun Pariisissa Bolt-brändillä.

Hinnoittelu

Yhdysvalloissa edellämainittujen toimijoiden potkulaudoilla on yhden dollarin aloitusmaksu, minkä lisäksi käyttö maksaa 0,15 dollaria minuutilta. Jump Bikesin aloitusmaksu sisältää viiden minuutin käytön ja Birdillä minuuttiveloitus on joko 0,15 tai 0,20 dollaria kaupungista riippuen.

Jump Bikesin pyöriä voi käyttää  kahdella dollarilla 30 minuuttia, jonka jälkeen käyttö maksaa 0,07 dollaria minuutilta. Limen tavallisten polkupyörien käyttöönotto maksaa yhden dollarin ja käyttö 0,05 dollaria minuutilta, sähköavusteiset pyörät maksavat saman verran kuin potkulaudat eli avaus maksaa dollarin ja käyttö 0,15 dollaria minuutilta.

Pariisissa sekä Limen että Boltin potkulaudan käyttöönotto maksaa yhden euron ja käyttö 0,15 euroa minuutilta. Sveitsissä Limen potkulaudan käyttöönotto maksaa yhden frangin ja käyttö 0,30 frangia minuutilta. Vertailun vuoksi Limen polkupyörillä voi Sveitsissä ajaa  frangilla voi 30 minuuttia.

Ainakin toistaiseksi yhteiskäyttöinen sähköavusteinen potkulauta vaikuttaisi olevan käyttäjälleen aikayksikköä kohti kalliimpi kuin yhteiskäyttöinen (avustamaton) polkupyörä.

Käyttäminen

Potkulaudat ovat tyypillisesti asemattomia ja niille on määritetty tietyt sallitut toiminta-alueet. Eri toimijoilla on omat älypuhelinsovelluksensa, joiden avulla potkulaudat voi löytää ja ottaa käyttöön.

Käytön jälkeen potkulaudan voi jättää kadunvarteen. Eri toimijat painottavat, että potkulaudat pitää jättää pystyasentoon ja siten, että ne eivät aiheuta haittaa jalankulkijoille ja muulle liikenteelle. Käyttäjältä veloitetaan lisämaksu jos potkulaudan jättää määritellyn toiminta-alueen ulkopuolelle.

Birdin potkulautoja kadulla San Diegossa. Kuva: Grendelkhan

Yhdysvalloissa potkulautatoimijat edellyttävät käyttäjiltään ajokorttia ja vähintään 18 vuoden ikää ja kypärän käyttöä. Toimijat lisäksi painottavat, että jalkakäytävillä ei saa ajaa potkulaudoilla, ellei paikallinen laki sitä erikseen salli tai edellytä. Eri toimijat kuten esimerkiksi Lime, Jump ja Bird esittelevät turvallisuus- ja käyttöohjeita kohtalaisen selkeästi omilla sivuillaan.

Euroopassa esimerkiksi Boltin käyttäjiltä edellytetään 18 vuoden ikää mutta ei ajokorttia. Boltin turvallisuusohjeissa painotetaan liikennesääntöjen noudattamista ja kypärän käyttöä sekä jalkakäytävillä ajamisen välttämistä.

Lataaminen

Sähköavusteisten potkulautojen akut eivät kestä yhdellä latauksella yhtä pitkään kuin sähköpyörien akut. Nopeudesta ja mäkisyydestä riippuen yhteiskäyttöisillä sähköpotkulaudoilla voi kulkea yhdellä latauksella 20–30 km. Lautojen huippunopeus on noin 15 mailia tunnissa eli hieman alle 25 kilometriä tunnissa.

Potkulaudat ovat tyypillisesti asemattomia, joten käytännössä niitä ei pystytä lataamaan päivän aikana. Toimijat ovatkin Yhdysvalloissa osittain joukkoistaneet potkulautojen latauksen: käytännössä kuka tahansa voi rekisteröityä potkulautojen lataajaksi. Lataajan tehtävänä on illalla kerätä potkulautoja, ladata ne yön aikana ja jakaa potkulaudat käytettäväksi aamulla. Toimijat maksavat lataajille työstä korvauksen. Joukkoistetun latauksen takia potkulaudat eivät ole käytettävissä kellon ympäri. Lisää joukkoistetusta lataamisesta ja sen lieveilmiöistä voi lukea CityLabin artikkelista.

Pariisissa tosin CityLabin toisen artikkelin mukaan ainakin Limellä on palkkalistoilla 40 työntekijää, jotka hoitavat potkulautojen keräämisen, lataamisen ja jakelun. Samoin San Franciscossa Limellä on yksityisten lataajien lisäksi omia työntekijöitä, jotka hoitavat potkulautoja, tästä voi lukea lisää Recoden artikkelista.

Tulevaisuus

Kuten alussa todettiin, sähköpotkulaudat sopivat matkoille, jotka ovat liian pitkiä kävellä mutta liian lyhyitä pyöräillä. Väistämättä vastaan tulee kysymys, missä on jalankulkijaa nopeamman mutta pyöräilijää hitaamman kulkuvälineen paikka? Muun muassa joukkoliikenneguru Jarret Walker on pohtinut liikenneinfrastruktuurin uusjakoa blogissaan. Selviä vastauksia ei kuitenkaan vielä ole. Yhteiskäyttöiset kulkuvälineet tarvitsevat paitsi tilaa liikkua, myös paikan pysäköintiä varten. Kuten Curbedin artikkelissa todetaan, kaupunkien pitäisi ottaa katunsa haltuun ja määritellä, miten katutila käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja kestävästi.

Limen potkulautoja Portlandissa. Kuva: Sarah Petersen / PBOT

Useat yhteiskäyttöisiä potkulautoja (ja polkupyöriä) tarjoavat tahot toimivat pääomasijoitusten varassa. Aika näyttää, pääsevätkö toimijat omilleen, onko toiminta kannattavaa ja ovatko yhteiskäyttöiset potkulaudat tulleet jäädäkseen.

Käyttäjiä potkulaudoilla kuitenkin on ollut. The Vergen artikkelin mukaan Birdin potkulaudoilla on tehty vuoden aikana 100 kaupungissa 10 miljoonaa matkaa. Limen potkulaudoilla ja pyörillä on tehty yhteensä 11,5 miljoonaa matkaa 14 kuukauden aikana.

Portlandissa paikallinen liikennevirasto (PBOT) edellyttää neljän kuukauden potkulautapilottiin osallistuvilta toimijoilta tarkkaa raportointia. Pilotti päättyy 2018 marraskuun lopussa. PBOT kertoo Twitterissä pilotin edistymisestä, ja viimeisimmän viestin mukaan 13 viikon aikana potkulaudoilla on tehty hieman alle 580 000 matkaa. Potkulautoja on käytössä noin 2050, joten päivässä potkulautaa kohti on tehty keskimäärin kolme matkaa. Matkojen keskipituus on ollut 1,2 mailia eli hieman yli 1,9 kilometriä.

Toisaalla, Charlottessa potkulaudoilla on tehty keskimäärin neljä matkaa päivässä, samalla kun matkojen keskipituus on ollut noin 1,4 mailia eli hieman alle 2,3 kilometriä. Charlotten tapauksessa potkulaudat ovat olleet paitsi suositumpia, niillä on tehty myös pidempiä matkoja kuin kaupunkipyörillä.

On mielenkiintoista nähdä, millainen rooli potkulaudoille muodostuu Helsingin kokeilussa ensi vuonna. Potkulautoja ja niiden merkitystä kaupungin liikennejärjestelmälle voisi olla syytä tutkia!