Artikkeli: Tutkimusraportti: Keliolosuhteet ja henkilöautoliikenteen riskit

Tutkimusraportti: Keliolosuhteet ja henkilöautoliikenteen riskit

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten talven erilaiset keliolosuhteet vaikuttavat henkilöautojen onnettomuusriskiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös talviajan liikenneonnetto­muuksien ominaisuuksia sekä erilaisten talvikelien esiintymistä. Kelillä tarkoitetaan tässä tutki­muksessa tienpinnan tilaa, johon sään lisäksi vaikuttavat mm. tien muut ominaisuudet sekä tien hoitotoimenpiteet. Tutkimuksessa tehtiin kirjallisuustutkimuksen lisäksi tilastoanalyysi, jossa yhdistettiin Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunnan (VALT) onnettomuustilastoja sekä Tiehallinnon talvihoidon laadunseuranta-aineistoa eri keliolosuhteiden riskin laskemiseksi.

Kirjallisuusselvityksessä keskityttiin Pohjoismaissa tehtyihin talviliikenteen turvallisuutta koskeviin tutkimuksiin. Useissa tutkimuksissa on todettu kelin onnettomuusriskin olevan sitä suurempi, mitä harvinaisempaa kelin esiintyminen on. Onnettomuusriski talvikelillä on suu­rempi alku- ja lopputalvella verrattuna keskitalveen ja etelässä suurempi kuin pohjoisessa. Ruotsissa talvikelit ovat harvinaisempia kuin Suomessa, ja Ruotsissa onnettomuusriski on myös pääsääntöisesti korkeampi. Toinen usein toistunut havainto aiemmissa tutkimuksissa on, että suhteellinen onnettomuusriski on suurin jäisellä ja sohjoisella kelillä.

Kuljettajien käyttäytyminen ei muutu riittävästi, vaikka keli arvioidaan liukkaaksi. Kuljettajat myös arvioivat kelin usein vähemmän liukkaaksi kuin se on todellisuudessa, eikä kuljettajilla ole tietoa renkaidensa kunnosta. Renkaat ovatkin merkittävin ajo-ominaisuuksiin liittyvä riskitekijä henkilöautojen aiheuttamissa kuolonkolareissa. Lähes 40 prosentissa lumisella tai jäisellä kelillä tapahtuneista onnettomuuksista renkaat ovat olleet eräänä onnettomuuteen johtavista tekijöistä. Onnettomuusriskiä lisäävät huonokuntoiset renkaat, joiden ominaisuudet korostuvat ääri­olosuhteissa.

Eri keliolosuhteiden onnettomuusriskin laskentaan sisältyy monia mahdollisia virhe- ja epä­tarkkuuslähteitä: kelin luokittelu on subjektiivista, eri aineistoissa käytetään erilaisia keli­luokituksia, tarkkaa tietoa eri kelien ajosuoritteista ei ole, tarkasteltavat onnettomuusaineistot ovat usein pieniä ja näihin sisältyy satunnaisuutta. Tässä tutkimuksessa laskettiin eri kelien onnettomuusriskit sekä liikennevahinkoon että kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien osalta. Liikennevahinkoon johtaneiden onnettomuuksien riski keliluokassa luminen tai jäinen oli 4,1-kertainen paljaaseen keliin verrattuna. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien riski keli­luokassa irtolunta valleina tai sohjoa oli 4,9-kertainen paljaaseen keliin verrattuna. Saadut tulokset ovat samansuuntaiset aiempien tutkimusten kanssa, joskin kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien riskilukujen suhteet olivat aiempia tuloksia maltillisemmat.

Ilmastonmuutoksen eteneminen vaikuttaa keliolosuhteisiin ja niiden riskiin tulevaisuudessa. Ilmasto on kiistattomasti lämpenemässä ja sateisten kelien osuuden voidaan olettaa lisääntyvän. Tulevaisuudessa talvet voivat olla keleiltään entistä vaihtelevampia, mikä osaltaan lisää tarvetta saada ajantasaista tietoa kuljettajille. Erilaisten kelitietoa välittävien palveluiden kehittäminen onkin eräs mahdollisuus auttaa tiellä liikkujia paremmin varautumaan mahdollisiin keliin liittyviin riskitekijöihin.

Tutkimusraportti on laadittu alkuvuonna 2008 Tampereen teknillisessä yliopistossa, jossa tutkimusryhmään ovat kuuluneet assistentti Riikka Salli, tutkimusapulainen Maiju Lintusaari, tutkimusapulainen Hanne Tiikkaja ja lehtori Markus Pöllänen. Tutkimusta on johtanut professori Jorma Mäntynen.


Keliolosuhteet ja henkilöautoliikenteen riskit -raportti (pdf)
‹ Tutkimusraportti 68 / Tampereen teknillinen yliopisto. Liikenne- ja kuljetusjärjestelmät · ISBN 978-952-15-1965-9 · ISBN 978-952-15-1966-6 ›