Artikkeli: Tieteen pistepörssi

Tieteen pistepörssi

Aalto-yliopiston tiloissa järjestettiin 12.–14.8 KATAJA-verkoston toimesta tieteellisen kirjoittamisen kurssi nimeltään ”Publishing articles in Logistics and Supply Chain Management”. Kurssin tarkoituksena oli opettaa, miten tieteellistä tekstiä tulisi kirjoittaa, jotta se voitaisiin julkaista alan journaaleissa. Samalla kurssilaisille tarjottiin todella hyvä tilaisuus tutustua alan journaaleihin, editorien itsensä esitteleminä.Kansainvälisten editorien läsnäolo kurssilla toimikin todella hyvänä houkuttimena kurssille. Kurssille piti erikseen hakea lyhyellä motivaatiokirjeellä ja omalla tieteellisellä paperilla, joka on tarkoitus julkaista jossain alan journaalissa lähiaikoina. Vernestä kurssille osallistui allekirjoittaneen lisäksi myös Erika Kallionpää, joka oli mukana yhden päivän. Verneläisten lisäksi kurssille osallistui väkeä myös monista muista suomalaisista yliopistoista ja ulkomailta kuten Saksasta ja Ruotsista.

Kurssi rakentui kolmesta päivästä, joista ensimmäinen koostui enimmäkseen luennoista ja yleisinfoista. Toinen päivä oli kokonaan pyhitetty kurssilaisten papereille ja niiden kommentoinnille. Kommentointi ja sparraus tapahtui niin kurssilaisten välisenä palautteena kuin myös journaalien editorien toimesta. Kurssin viimeinen päivä oli teemaltaan hieman yleisempi ja päivän aikana keskusteltiin hyvän journaalipaperin tunnuspiirteistä ja siitä, mitä kukin oli kurssilla oppinut. Kurssin päätti Hankenin väitöstilaisuuden seuraaminen.

Mitä kurssilta jäi käteen?

Kurssin tärkein opetus allekirjoittaneelle oli keskittyminen tarinankerrontaan ja oman viestin myymiseen. Tieteellisen tekstin ei tule olla kuivaa ja väritöntä, vaan tekstin tulisi olla kiinnostava tarina, jota on mielekästä lukea. Kurssin luennoitsijoina toimineet editorit antoivat monia hyviä vinkkejä, miten omaa tekstiä voi elävöittää ja mitkä ovat ne hyvän paperin kulmakivet, jotka ainakin tieteellisestä tekstistä tulisi löytyä. Itselleni jäi kuva, että me suomalaiset olemme liian varovaisia ja vaatimattomia oman tutkimuksemme kanssa. Meidän tulisi ottaa USA:sta mallia, miten muutamilla sanoilla ja tekstin rakennemuutoksilla saamme oman rintamme paljon pöyhkeämmäksi ja tekstimme elävämmäksi. Eli toisin sanottuna, tulevaisuudessa itse pyrin panostamaan paljon rohkeampaan tieteelliseen tarinankerrontaan.

Nyt kurssin päättymisen jälkeen meinaankin välittömästi palata oman paperini pariin ja kurssilta saamillani vinkeillä muokata ja hioa paperiani niin, että se tulee menemään sukkana läpi journaalin tarkastusprosessista. Samalla voin lämpimästi suositella kurssia myös muille akateemiseen kirjoittamiseen sekaantuneille, koska kasvotusten editorien kanssa keskustellessa omasta paperistaan saa aivan eri tavalla käsityksen siitä, mitä he oikeasti arvostavat ja toivovat paperilta. Pisteenä iin päälle vielä vertaisarviointi muilta jatko-opiskelijoilta, jotka ovat samoista asioista kiinnostuneita.

Kuka ja miten pääsee pistepörssissä ylöspäin?

Kirjoittamisen lisäksi kurssilta jäi käteen tieteellisen kirjoittamisen raakuus. Jos teksti ei miellytä editoria tai tarkastajia, niin teksti ei todellakaan mene läpi. Jokainen on elämässään varmasti oppinut, että kaikkia ei voi miellyttää, mikä pätee myös julkaisemisessa. Julkaisemisen varmistamiseksi kirjoittajan tuleekin varmistaa, että tekstissä ovat vaaditut peruselementit kohdallaan ja sen jälkeen kaikki panokset kannattaa siirtää tarinankerrontaan.

Mutta mitä jos tämäkään ei vielä riitä? Silloin ei voi muuta kuin surkutella ja toivoa, että paperi ei saa suoraa hylkäystä editorilta, vaan se pääsee edes tarkastajien käsiin. Näin on mahdollista, että saa vinkkejä, joilla paperia voi (lue: pitää) kehittää. Nämä tarkastajien kommentit ovat tyyliltään sellaisia, että niitä ei kannata ottaa olan kohautuksena, vaan ne tulee myös oikeasti korjata.

Kommenteissa usein puututaan käytettyihin lähteisiin ja ei ole harvinaista, että korjaaja käskee viittaamaan, johonkin alan perusteokseen tai johonkin muuhun tiettyyn artikkeliin. Tässä kohtaa tämä tiede saattaa mennä myös likaiseksi, koska jääkiekosta tuttu termi ”lapa jäähän ja nimi lehteen” pätee myös julkaisemissa. Kärjistäen, julkaiseminen on turhaa, jos tekstillä ei ole vaikutuksia, mikä puolestaan tarkoittaa artikkelin latauksia ja siihen viittauksia. Se kenellä on eniten viittauksia ja latauksia artikkeleissaan on pistepörssin kultakypärä. Juuri tämän pistepörssin vuoksi ei ole ennennäkemätöntä, että jotkut tarkastajat ”kehottavat” viittaamaan omiin artikkeleihinsa ja näin parantamaan asemaansa pistepörssissä.

Pistepörssin ja muiden journaalipaperien kirjoittamiseen liittyvän haasteellisuuden vuoksi kirjoittajan onkin hyvä tiedostaa itselleen, mikä on hänen tavoitteensa ja kenelle hän haluaa viestiään jakaa. Onko parempi julkaisukanava kansalliset ammattilehdet tai konferenssit, vai onko paras paikka kansainvälinen journaali. Oli valinta mikä tahansa näistä, tulee tekstissä olla palaset kohdallaan ja testin tulee olla hyvin rakennettu kiinnostava tarina, josta tekstin viesti välittyy selvästi lukijoille.