Artikkeli: Kannanotto Arttu Toivosen artikkeliin Ilta-Sanomissa 16.4.2018

Kannanotto Arttu Toivosen artikkeliin Ilta-Sanomissa 16.4.2018

Toimittaja Arttu Toivonen on Ilta-Sanomien 15.4.2018 julkaisemassa artikkelissaan ”Yliopisto alkoi tutkia kiinnostusta liikkumispalveluiden käyttöön” (https://www.is.fi/autot/art-2000005640407.html) ansiokkaasti toteuttanut journalistin perustehtävää välittää tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Artikkeliin liittyvässä kommentissaan 16.4.2018 otsikolla ”Kommentti: Yliopisto tutkii – ja saa sellaisen vastauksen kuin haluaa” (https://www.is.fi/autot/art-2000005643666.html) hän kuitenkin kyseenalaistaa suoraan ammattitaitomme ja ennen kaikkea hyvän tieteellisen käytännön noudattamisen tutkimuksessamme. Tehdessään näin ilman, että olisi antanut meille mahdollisuutta esittää oma näkemyksemme, Toivonen selvästi rikkoo Journalistin ohjeiden kohtaa 21: ”Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.”

Toivosen teksti paljastaa, että hänellä ei ilmeisesti ole ollut käytössään kyselyä kokonaisuutena ja hän on huolimattomuuttaan tai tarkoituksellisesti ymmärtänyt väärin ja irrottanut asiayhteydestään kyselylomakkeessa ja saatekirjeessä olevia asioita. Toivosen otsikosta ilmenevä pääargumentti, että haluaisimme tutkimuksesta tietyn tuloksen, on loukkaava ja täysin perusteeton. Lisäksi kirjoituksen panetteleva sävy voi vaarantaa käynnissä olevan kyselytutkimuksemme vastausintoa ja tutkimuksen tulokset näin jäädä toivottua heikommiksi. On ennenkuulumatonta, että toimittaja arvostelee käynnissä olevan tutkimuksen menetelmällisiä valintoja ja vieläpä antamatta meille mahdollisuutta esittää oma näkemyksemme ja perustelumme valinnoille. Kehotamme Toivosta ottamaan yhteyttä Tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan, mikäli hän on aidosti huolissaan tutkimuksemme johdattelevuudesta, eikä kyse ole vain ilmiselvästä klikkijournalismista. Johdattelevuuden väitteen perusteettomuuden osoittamiseksi esitämme seuraavassa vastineemme Toivosen tiettyihin näkemyksiin (kursivoidut):

Kyselyssä TUT maalailee, että liikkumispalveluita käyttämällä kuukausikulu olisi joka tapauksessa halvempi vaihtoehto kuin oman auton omistaminen.

Tosiallisesti emme esitä kyselyssä missään kohtaa mitään kuukausikulua liikkumispalveluille, vaan annamme kysymyksessä 7 vastaajan itse määrittää hänen kaikki liikkumistarpeensa kattavan liikkumispaketin hinnan, tai valita vaihtoehdon ”En osaa sanoa” tai ”En ottaisi palvelua käyttöön”. Liikkumispalvelujen kustannuksiin liittyy kysymys 4, jossa tiedustellaan vastaajan kiinnostusta jaetun taksin tai yhteiskäyttöauton käyttöön. Näistä on olemassa Suomessa kaupalliset palvelut, joiden perusteella muotoilut ”matka-aika voi hiukan pidentyä, mutta matkan kustannukset pienentyä” (jaettu taksi) ja ”käyttökustannukset olisivat noin 1 €/km” (yhteiskäyttöauto), on muodostettu. Kysymyksessä 11 kysymme, ”Olisiko teillä tarvetta tai halua omistaa omaa henkilöauto tulevaisuudessa, jos liikkumispalvelun vuosikustannukset olisivat merkittävästi omaa henkilöautoa pienemmät. Kysymyksen asettelu on hypoteettinen, kuten sanoista ”tulevaisuudessa”, ”jos” ja ”olisivat” voi päätellä. On oletettavaa, että liikkumispalvelujen käytön tulee olla merkittävästi omaa autoa halvempaa, jotta niillä olisi menestymisen edellytykset, koska ne eivät useimmiten voi tarjota oman auton kanssa samanlaista palvelutasoa. Näin ollen toisenlainen kysymyksen asettelu ei olisi järkevä.

TUT laskee kyselyn johdanto-osuudessa että 10 000–25 000 euron auton kuukausittaiset kulut ovat pääomakulut mukaan luettuna 300 euroa. Kun valtaosa suomalaisista ajaa tätä halvemmilla autoilla, ja etsityin käytettyjen autojen hintaluokkakin osuu tuon sektorin alapuolelle, on jo johdannon sävy aavistuksen arveluttava.

Kyseinen esimerkki ei ole johdannossa, vaan osiossa ”Ohjeita lomakkeen täyttämiseen”, jossa esimerkki liittyy kysymykseen 5, josta löytyvät myös vastausvaihtoehdot ”En omista autoa (0 €/kk)”, ”Auton arvo alle 10 000 € (150€/kk)” ja ”Auton arvo yli 25 000 € (450 €/kk)”. Lisäksi kysymme kysymyksessä 6 ”Vastaako mielestänne kyseinen summa suuruusluokaltaan liikkumisenne kustannuksia?” ja annamme vastaajan esittää oman arvionsa todellisista liikkumiskustannuksistaan.

Syvemmällä kyselyssä Liimatainen ja Liljamo esittävät perinteisiä ”täysin samaa mieltä – täysin eri mieltä” -väittämiä, joista yksikään ei ota kantaa siihen, pitäisikö nykyisen tieverkon ylläpitoon ohjata enemmän rahaa liikenneturvallisuuden parantamiseksi tai autoveroa leikata rajusti autokannan uudistamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi.

Kommentti viittaa ilmeisesti kysymykseen 3, jonka tarkoituksena on kartoittaa vastaajan yleistä suhtautumista liikkumispalveluihin. Toivosen esittämät väittämät eivät liity liikkumispalveluihin, joten ne eivät kuulu kyselyn rajaukseen. Autoveron leikkaamiseen liittyvä väittämä voisi teemaltaan sopia kysymykseen 10, jossa vastaajilta pyydetään mielipidettä Suomen energia- ja ilmastostrategiaan liittyvistä väittämistä, tässäkin väittämät on kuitenkin muodostettu toimenpiteistä, joita kyseisessä strategiassa tai Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa tai omissa aiemmissa tutkimuksissamme näihin liittyen on esitetty keinoina liikennejärjestelmän tehokkuuden parantamiseksi. Autoveron leikkaaminen ei ole tällainen toimenpide, vaan autojen energiatehokkuuteen ja käyttövoimaan liittyvä keino.

Sen sijaan väittämäkysymykset jättävät hyvin vähän oikeita vaihtoehtoja oman näkemyksen avaamiseen tutkijoille.

Väittämäkysymyksissä ovat vaihtoehdot ”Täysin eri mieltä” ja ”Osittain eri mieltä”. Kaikissa muissakin kysymyksissä on valittavissa kielteiset vaihtoehdot, kuten ”Ei”, ”Hyvin kielteisesti”, ”En lainkaan kiinnostunut”. Lisäksi kyselyn lopussa on avoimet kentät liikkumispalveluista ja tutkimuksesta.

Liikkumisen kustannuksista kyseltäessä huomio kiinnittyy niin ikään viimeisen kysymykseen. Tutkijoiden laskelmista saa käsityksen, jonka mukaan 25 000 euron henkilöauton käyttö maksaisi 450 euroa kuukaudessa, mutta taksin tai vuokra-auton käyttö vain 100 euroa kuukaudessa.

Toivosen kommentti paljastaa, että hänellä ei ole käytettävissään koko kyselyä, vaan ilmeisesti ensimmäiset 5 kysymystä, kun kyselyssä on yhteensä 23 kysymystä. Toivonen ei myöskään selvästi ole ymmärtänyt kysymystä, joka kuitenkin koetutkimuksemme perusteella jätettiin nykyiseen muotoonsa riittävän ymmärrettävänä. Annamme kysymyksessä yli 25 000 € arvoisen henkilöauton omistukselle viitteellisen kustannuksen 450 €/kk, johon sisältyvät verot, vakuutukset, arvonalenema ja pysäköinti. Henkilöauton käytölle, sisältäen mm. polttoaineen, huollot, renkaat ja pesut, annamme viitteelliset arvot perustuen vuosittaiseen liikennesuoritteeseen, esimerkiksi yli 25 000 km vuodessa ajaen 300 €/kk. Nämä kustannukset eivät ehkä toteudu alarajalla, mutta kuvaavat suuruusluokkaa ja kysymyksessä 6 vastaaja voi esittää oman tarkemman arvionsa. Muiden liikennepalvelujen käyttöä (taksi, vuokra-auto ym.) kysymyksessä ei esitetä millään tavalla omaa autoa korvaavana, vaan käytön useuden tihein valittava vaihtoehto on ”Käyttö viikoittain (100 €/kk)”, eikä esimerkiksi ”Käyttö lähes päivittäin”, kuten paikallisjoukkoliikenteen osalta samassa kysymyksessä.

Tutkijat eivät kertaakaan kysy, että ”miten suhtaudutte liikkumispalveluun jos kaikki yhteiskäyttöautot ovat varattuna ja jono on 45–90 minuuttia a) työpäivän päättymisen b) rankkasateen c) linja-autolakon d) sen faktan ansiosta, että ette asu suurkaupungin ydinkeskustassa.

Toivosen ehdottama kysymys on asettelultaan epäselvä, koska siinä sekoittuvat käsitteet liikkumispalvelu ja yhteiskäyttöautot. Lisäksi jonotusajan kesto 45-90 minuuttia on turhan laaja antaakseen käyttökelpoisia vastauksia yhteiskäyttöautopalvelun hyväksyttävästä odotusajasta. Lienee kuitenkin selvää, että liikkumispalvelu, joka tarjoaisi näin huonon palvelutason, ei omaa minkäänlaisia menestysmahdollisuuksia. Näin ollen tällaista kysymystä on turha esittää. Toivosen esiin nostama erilaisten alueiden liikkumispalvelujen näkökulma on erittäin tärkeä ja yksi vaikeimmista asioista tämän kyselyn laatimisessa. Lienee selvää, että maaseudulla yhteiskäyttöautolla ei ole samanlaisia toiminnan edellytyksiä kuin suurkaupungin ydinkeskustassa, eikä kysymyksenasettelua voi tässä toteutusmuodossa laatia jokaisen vastaajan elinympäristöä mukailevaksi. Tämän vuoksi kyselyssämme käytetäänkin sanamuotoja, joissa pyydetään vastaajaa eläytymään tiettyyn tilanteeseen.

17.4.2018

Heikki Liimatainen

Timo Liljamo