Artikkeli: Diplomityö: Kaupunkiliikenteen järjestämistavan vaikutus palvelutasoon
Ote Manchesteriin tehdystä palvelutasokartasta

Diplomityö: Kaupunkiliikenteen järjestämistavan vaikutus palvelutasoon

Urbanisaatio on globaali megatrendi, joka luo paineen kaupunkien liikenteen järjestämiseksi mahdollisimman toimivasti, ympäristöystävällisesti ja taloudellisesti. Joukkoliikenteellä voidaan vastata kasvavien kaupunkien liikenteen haasteisiin, mutta tehokkaan joukkoliikenteen järjestäminen myös maksaa kaupungeille. Suomessa pitkämatkaisen linja-autoliikenteen deregulaation seurauksena kysyntä ja tarjonta ovat kasvaneet ja lippujen hinnat ovat alentuneet. Voisiko myös kaupunkijoukkoliikenne hyötyä markkinaehtoisuudesta?

Työssä vertailtiin tiettyjen Ison-Britannian, Sveitsin, Ruotsin ja Suomen kaupunkien joukkoliikennettä. Vertailun pohjalta pyrittiin muodostamaan näkemys siitä, saavutetaanko markkinaehtoisella vai julkisesti tuetulla kaupunkiliikenteellä parempi palvelutaso matkustajien kannalta.

Työssä selvitettiin ensin aikaisempien tutkimusten perusteella palvelutason määritelmää ja palvelutason osatekijöiden merkittävyyttä. Lopputulos oli, että palvelutasolle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Selvityksissä joukkoliikenteen vuoroväli nousee merkittäväksi palvelutasoa määrittäväksi osatekijäksi. Toisena merkittävänä osatekijänä mainitaan useissa selvityksissä lippujen hinnat – toisaalta eri lähteet eivät ole yhtä mieltä siitä, onko matkustamisen hinta ylipäätään palvelutason osatekijä.

Kaupunkien välinen kvantitatiivinen vertailu tehtiin käyttämällä avoimista rajapinnoista saatavaa maankäyttö-, asukasmäärä- ja joukkoliikennedataa. Kerätty data yhdistettiin vuorotarjontakartan muotoon. Paikkatietoanalyysin keinoin selvitettiin myös, kuinka suuri osa väestöstä saavutettiin eri vuorotarjontaluokilla.

Työssä muodostettu vuorotarjontakartta Tampereelle. Kaupungin rakennetut alueet on merkitty vinoviivoituksella. Jokaisen pysäkin ympärille on piirretty 300 metrin ympyrä, jonka väritys kuvaa vuorovälin tiheyttä.
Työssä muodostettu kaavio, josta nähdään Helsingin, Tampereen ja Turun väestön saavutettavuus eri vuorotarjontaluokilla.

Vuorotarjontavertailun perusteella markkinaehtoisen ja julkisen tuen kaupunkiliikenteen kaupungeissa ei käytännössä ole merkittäviä eroja. Sveitsin kaupungit ovat selvästi vertailun parhaimmistoa, mutta muutoin järjestämistapa ei vaikuttaisi johtavan suoraan parempaan tai huonompaan vuorovälitarjontaan.

On huomioitava, että työssä laskettiin kaikkien kaupungissa toimivien operaattorien tarjonta yhteen. Esimerkiksi Manchesterissa toimii toistakymmentä operaattoria, joista yhdenkään palvelutarjonta ei kata koko kaupunkia.

Työssä tarkasteltiin myös kunkin kaupungin joukkoliikenteen lippuhintoja. Lippuhintoihin tehtiin ostovoimakorjaus, jolloin saatiin vertailukelpoista dataa eri maiden välillä. Selvityksestä kävi ilmi, että lähes poikkeuksetta matkustajille kalleimmat joukkoliikenteen liput olivat markkinaehtoisen kaupunkiliikenteen kaupungeissa Isossa-Britanniassa.

Tietyistä kaupungeista haastateltiin lisäksi joukkoliikenteen järjestämisestä vastaavia asiantuntijoita, minkä avulla saatiin näkemyksiä eri järjestämistapojen eduista ja haitoista.

Markkinaehtoisen kaupunkiliikenteen huonoina puolina nähtiin, ettei kaupunki voi juuri vaikuttaa palvelutasoon, jolloin uhkana on eri alueiden eriarvoistuminen. Lisäksi usean operaattorin kaupungeissa joukkoliikennejärjestelmä näyttäytyy vaikeaselkoisena matkustajalle. Toisaalta markkinaehtoisessa toiminnassa uusia ideoita voidaan kokeilla ketterästi ja nopeasti, ja käytännössä kilpailutilanne kirittää parantamaan palvelutasoa.

Julkisen tuen kaupunkiliikenteessä rahoitus on niukkaa ja sidottu poliittisiin päätöksiin.  Rahoituksesta pitää taistella käytännössä vuosittain. Lisäksi päätöksenteko on joskus hidasta ja kankeaa. Hyvinä puolina nähtiin, että palvelu on tasalaatuista ja järjestelmä on yhtenäinen sekä yleensä selkeä matkustajan kannalta.

Koska eri järjestämistavoissa on sekä hyvät että huonot puolensa, työssä ehdotetaan kehitettäväksi kaupunkiliikenteen allianssimallia, jolla pyritään yhdistämään eri järjestämistapojen hyvät puolet. Ideana on, että joukkoliikenteen tuottajat ja tilaaja tekisivät pitkän sopimuskauden aikana tiiviisti yhteistyötä paremman palvelun eteen  ja samalla jakaisivat tasapuolisesti sekä riskit että onnistumisista saatavat hyödyt.


Tuomas Palosen diplomityö: Tällaista tuli tällä rahalla – Kaupunkiliikenteen järjestämistavan vaikutus palvelutasoon

English summary available: You Get What You Pay for – Level of Service in Publicly Procured and Market Based Urban Public Transport