Tampereen teknillinen yliopisto on teknologisen kehityksen tiennäyttäjä sekä tutkimusmaailman ja elinkeinoelämän yhteistyökumppani. Yliopistosta valmistuu haluttuja osaajia yhteiskunnan eri aloille.
Vesialan osaaminen siivitti Laura Inhan kolmeksi vuodeksi Maailmanpankin leipiin Intiaan ja Washingtoniin. Nyt työn alla on väitöskirja, joka voi auttaa vesihuoltopalveluita varautumaan ilmastonmuutokseen, ikääntyvään vesi-infrastruktuuriin ja maaltapakoon.
Laura Inha kollegansa Mili Varughesen kanssa kesällä 2014 Bhilwarassa, Rajasthanin osavaltiossa tutustumassa Drinking water security Pilot-projektiin, jossa tavoitteena oli vesivarojen, erityisesti pohjaveden, kestävämpi käyttö.
Laura Inha valmistui TTY:ltä diplomi-insinööriksi vuonna 2010 erikoisalanaan vesi ja ympäristö. Työskenneltyään muutamia vuosia konsulttina Rambollilla hän haki ja pääsi mukaan YK:n Junior Professional Officer (JPO) -ohjelmaan, johon valitaan alle 32-vuotiaita, sopivan yliopistokoulutuksen saaneita nuoria ammattilaisia eri aloilta. Inhan pestiin kuului YK:n Maailmanpankin tukemiin hankkeisiin liittyvä vesialan tekninen tuki New Delhissä, Intiassa.
– Maailmanpankki rahoittaa erilaisia kehitysapuhankkeita. Rahoitukseen kuuluu itse lainan lisäksi myös tukea hankkeen toteuttamiseen. Vähän kuin jos asuntolainen mukana saisi myös asiantuntijan neuvomaan, miten remontti kannattaa toteuttaa, mistä palkata parhaat tekijät ja millaisia sudenkuoppia välttää, Laura Inha selittää.
Hän työskenteli erityisesti kahden hankkeen parissa. Ensimmäisessä oli tavoitteena parantaa Intian maaseudun sanitaatiotilannetta. Työsarkaa riittää, sillä maassa noin 600 miljoonaa ihmistä ei käytä vessoja.
– Intia haluaisi, että kaikki alkaisivat käyttää vessoja, sillä puutteellinen sanitaatio aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, ettei vessoja olisi – joissain paikoin niiden käyttöä esimerkiksi pidetään epäterveellisinä. Ongelma ei siis ratkea pelkällä lisävessojen rakennuksella, vaan tarvitaan myös paljon tietoa ja keinoja, joilla käyttäytymistä voidaan muuttaa.
Toinen Inhaa Intiassa työllistänyt hanke oli kansallinen pohjavesiprojekti. Intiassa pohjavettä käytetään monin paikoin enemmän kuin sitä ehtii muodostua, jolloin juoma- ja kasteluvesi loppuvat. Myös pohjaveden laadun kanssa on ongelmia. Hankaluutena kuitenkin on, että jokainen Intian 29:stä osavaltiosta päättää itsenäisesti vesipolitiikastaan. Maailmanpankin tuella yritetään nyt rakentaa järkevää yhtenäistä menettelyä ja laadun testausta.
– Tässäkään ei ole kysymys pelkästään poliittisesta päätöksenteosta ja järjestelmän luomisesta, vaan tarvitaan myös muutosta käyttäytymiseen. Esimerkiksi kastelumenetelminä voitaisiin käyttää perinteisen tulvittamisen sijaan muita, vettä säästävämpiä menetelmiä, Inha kertoo.
Laura Inha vietti Intiassa JPO-ohjelman parissa kaksi vuotta. Työpäiviin mahtui toimistotyötä, asiakastapaamisia, konferenssien ja koulutusten järjestämistä, materiaalien tuottamista ja maastokäyntejä maaseudun kylissä.
– Työssä oli tärkeää tuntea alan teknisiä asioita laajasti, jotta osasi tehdä arviointeja ja ehdottaa sopivia menetelmiä. Varsinaista ”hard core -insinööreilyä”, detaljitason suunnittelua, oli vähemmän, Inha nauraa.
Suurimmat yllätykset työssä tuotti itse maa ja sen tavat eli Intia-faktori, kuten Inha sitä kutsuu. Moni asia tapahtui ad hoc. Työkenttä näytti suomalaisesta ajoittain kaoottiselta ja aikakäsitys ameebamaiselta. Parhaiten asiat hoituivat kasvokkain tapaamalla.
Intiassa asioita ei voida ratkaista vain poliittisella päätöksenteolla, vaan tarvitaan asenteiden ja käyttäytymisen muutosta, Laura Inha kertoo.
– Intiassa know-who on usein tärkeämpää kuin know-how, Inha kertoo mentorinsa neuvoneen.
Intian-vuosien jälkeen Inhan työskenteli vielä vuoden Maailmanpankin pääkonttorilla Washingtonissa, Yhdysvalloissa.
– Oli todella hyödyllistä nähdä sekä paikallisen maatoimiston elämää ja kenttätyötä, että pääkonttorin vilinää. Kokonaisuudessa ohjelmassa työskentely oli mahtava mahdollisuus kerätä kansainvälistä kokemusta ja tutustua ihmisiin, Inha sanoo.
Intian-kokemukset päätyvät osaksi Laura Inhan väitöskirjaa, jonka olisi tarkoitus valmistua vuonna 2019. Ensi syksynä Inha lähtee työstämään väitöskirjaansa Valle Foundationin stipendillä Seattleen, joka on tunnettu vesialan osaamisestaan. Väitöskirjan aiheena ovat kestävät ja toimintavarmat vesihuoltopalvelut, joihin kuuluvat juomavesi, jätevedet, sanitaatio ja hulevedet.
– Ilmastonmuutoksen myötä luonnonkatastrofit, kuten tulvat ja kuivuus, lisääntyvät ja ihmisiä muuttaa kaupunkeihin. Samaan aikaan vesi-infra vanhenee. Miten tähän voitaisiin varautua järkevästi? Tarkoitus ei ole kehittää uusia vimpaimia, vaan kerätä hyviä käytäntöjä, kuten ohjeita vesilaitosten päätöksenteon tueksi, Inha suunnittelee.
