Nyt nähdään puu metsältä
1/2015
Tampereen teknillinen yliopisto on teknologisen kehityksen tiennäyttäjä sekä tutkimusmaailman ja elinkeinoelämän yhteistyökumppani. Yliopistosta valmistuu haluttuja osaajia yhteiskunnan eri aloille.
Akateemisen kyykän MM-kilpailut käytiin Tampereen Hervannassa 14. helmikuuta. Finaalikenttä juuri ennen naisten sarjan finaalin alkua. Kuva: Hugo Wihersaari
Akateemisen kyykän MM-kilpailut kisattiin Hervannassa jälleen helmikuussa yli 4000 osallistujan voimin. Jo kulttimaineen saavuttaneet MM-kilpailut on Suomen suurin yksipäiväinen opiskelijaliikuntatapahtuma.
Kypsän 50 vuoden iän saavuttanut Akateemisen kyykän MM-kilpailut on vuosien varrella kohdannut jos jonkinlaista värikästä kommellusta, ihmistä ja paikkakuntaa. Kilpailuiden voidaan sanoa saavuttaneen jo kulttimaineen.
– Vuodesta toiseen ne myyvät yleisen sarjan paikat täyteen tuntien sisällä myynnin alkamisesta. Opiskelijat ympäri Suomen tuntuvat löytävän tämän tapahtuman kuin itsestään, kommentoi vuoden 2015 tapahtuman päävastaava Riku Kaura-aho.
1970-luvun alussa karjalainen perinnepeli, kesälajinakin tunnettu kyykkä paini teekkaripiireissä samassa sarjassa yhtä suosittujen lajien, petankin ja keilauksen, kanssa. Tuolloin sähkötekniikkaa Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä opiskellut, nykyään yrittäjänä toimiva Esa Pohjonen epäilee, että kyykän maskuliininen habitus ja maine vahvasti sosiaalisena lajina lopulta veivät miesvoittoisen teekkarikansan sydämen.
Lajin nimeen TKK:lla tuohon aikaan vannoi ainakin maaseutuhenkinen TKKY:n alayhdistys Otasarka, jonka opiskelija-aktiivit viskasivat karttua ahkerasti Otaniemessä ympäri vuoden. Sitä selvästi merkittävämpi kyykkäkulttuurin puolestapuhuja oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan perinteikäs Karjalainen Osakunta, joka todennäköisesti ensimmäisenä tutustutti opiskelijat lajin saloihin, ja jonka opiskelijakunta kattoi jopa yli tuhat henkeä. Otaniemessä toiminta oli kuitenkin vielä lapsenkengissään.
– Ei meillä pitkään aikaan mitään yhteisiä kyykkävälineitä ollut, kukin vain toi vuorollaan kartun ja hiottuja puupalikoita. Sitten mentiin muutaman hengen porukalla heittelemään. Otasaran kyykkäkisat olivat suurimmat kisat, joihin osallistuin, ja niiden osallistujamäärä pyöri parinkymmenen opiskelijan paikkeilla, Pohjonen muistelee.
Laji saavutti vakaan suosion suurissa Turun ja Helsingin yliopistoissa jo 70-luvun lopulla, mistä lähtien lajin mestaruuskisojen, Akateemisen kyykän MM-kilpailuiden, järjestäminen on ollut kiertopalkinto edellisen vuoden kisojen voittajajärjestölle. Vuosien 1970 ja 1993 välillä lajin mestaruuskisoja on nähty useampana vuonna Turussa ja Helsingissä, sekä pari kertaa Tampereella ja Lappeenrannassa. Dokumentaatiota ei näiltä vuosilta juurikaan ole, mutta menon uskotaan olleen yhtä railakasta kuin nykyäänkin.
Vuosina 1994–97 kilpailuiden voittajat olivat tamperelaisia teekkareita, joten he saivat näinä vuosina kunnian järjestää tapahtuman. Tuona aikana kisojen koko oli kasvanut niin paljon, ettei niitä voitu enää siirtää muille paikkakunnille: oli tullut aika vakiintua. Tampereen teekkareiden piirissä kisojen järjestäjäksi vakiintui Tampereen teekkarien harrastekerho Excursio- ja automaatioklubi TEA-club. Näistä vuosista lähtien kyykkää on pelattu pääsääntöisesti joka helmikuun toisena viikonloppuna.
Laji itsessään ei ole vuosien varrella juuri kehittynyt, mutta huimasti kasvaneiden kisojen järjestäminen on vuosi vuodelta vaativampi urakka.
Yksipäiväinen tapahtuma vaatii valtavasti taustatyötä. Kisoista riittää kuukausiksi ja tuhansiksi tunneiksi monimuotoisia tehtäviä aina tietojärjestelmien kehittämisestä graafiseen suunnitteluun ja yhteistyökumppaneiden hankinnasta pelikenttien rakentamiseen. Järjestelyt työllistävät vuosittain noin 40 Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijaa. Lisäksi itse pelipäivänä tarvitaan parikymmentä järjestyksenvalvojaa ja yli 150 pelituomaria.
– Suurin tapahtuman aiheuttama vaatimus on nopea sopeutumiskyky kyykkäpäivänä tapahtuviin muutoksiin, kuten yllättävään lumimyrskyyn, kertoo vuosituhannen taitteessa kyykkäaktiivina toiminut Samuli Lahnamäki.
Samaa mieltä on myös ystävänpäivänä järjestettyjen Akateemisen kyykän MM-kilpailuiden päävastaava Riku Kaura-aho.
– Tämän kokoinen tapahtuma joutuu uusiutumaan samoin kuin modernin yritysmaailman projektipohjaisten organisaatioidenkin. Tänä päivänä järjestelyihin mukaan on tullut vahvasti sosiaalinen media, nettipalvelut ja verkostoituminen, hän kertoo.
Tänä päivänä Akateemisen kyykän MM-kilpailut on Suomen suurin yksipäiväinen opiskelijaliikuntatapahtuma. Osallistujia on vuosittain yli 4 000, ja he tulevat niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Poikkitieteellinen kisa vetää opiskelijoita ja jo opintonsa päättäneitä kaikilta opiskelualoilta. Joka vuosi tapahtuma houkuttelee myös kymmenittäin yritysmaailman joukkueita Firmakyykkä-sarjaan. Onhan kisoissa oltava mahdollisuus paitsi hankkia mainetta ja kunniaa, myös verkostoitua.
Tapahtuman www-sivut
Tapahtuman Facebook-sivut
Vuosi 2015 on myös Tampereen teknillisen yliopiston juhlavuosi. Yliopisto täyttää 50 vuotta ja juhlii merkkivuottaan sidosryhmille suunnatuissa tapahtumissa ympäri vuoden. Juhlavuosi huipentuu syksyllä Tekniikan päiviin.
Juhlavuoden teemaksi on valittu valo. Valo kuvastaa toivoa ja elämää, ja se myös linkittää TTY:n tulevaisuuteen. Tiede ja teknologia ovat keskeisessä roolissa yhteiskunnan ongelmien ratkaisemisessa.
