Tampereen teknillinen yliopisto on teknologisen kehityksen tiennäyttäjä sekä tutkimusmaailman ja elinkeinoelämän yhteistyökumppani. Yliopistosta valmistuu haluttuja osaajia yhteiskunnan eri aloille.
Uusilla materiaaleilla ja moderneilla tuotantotavoilla pyritään korvaamaan
perinteistä puuvillan tuotantoa, joka kuluttaa runsaasti ympäristöä ja energiaa.
VTT on valmistanut lankaa mäntyselluloosasta.
Suomi elää metsästä. Sanonta saa uutta sisältöä hankkeesta, jossa kehitetään korkean jalostusarvon sellutuotteita. Niiden avulla puhalletaan puhtia metsäteollisuuteen ja luodaan kokonaan uusia liiketoiminta-alueita.
Tekesin rahoittamassa Design Driven World of Cellulose (D-WoC) -hankkeessa TTY, VTT ja Aalto-yliopisto kehittävät uusia selluloosamateriaaleja ja -tuotteita sekä teollisuudelle että kuluttajamarkkinoille. Hanke kuuluu Tekesin suuriin strategisiin avauksiin, joilla uudistetaan suomalaista elinkeinoelämää.
Vahvasti design-vetoisessa hankkeessa insinöörien rinnalla työskentelevät Aalto-yliopiston tekstiilitaiteen ja muotoilun tutkijat sekä muotoilijaopiskelijat. Tavoitteena on luoda Suomelle brändi ekologisen suunnittelun mallimaana. Ensi vaiheessa Aalto-yliopiston opiskelijat ovat ideoineet muun muassa sellusta valmistettuja vaatteita ja älykkäästi turvallisuudesta huolehtivia tekstiilejä.
Tutkimuksen lähtökohtana ovat VTT:llä kehitetyt selluloosapohjaiset kuitulangat. Niiden soveltuvuutta tekstiiliteollisuuden raaka-aineeksi ryhdytään tutkimaan TTY:llä vuoden 2014 alussa.
– Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa valmistamme sellulangoista komposiittikappaleita testataksemme uuden materiaalin ominaisuuksia ja selvittääksemme mahdollisia rajoitteita. Myös langan soveltuvuus kankaan kudontaan tutkitaan, kertoo professori Jyrki Vuorinen TTY:n materiaaliopin laitokselta.
VTT:n tavoitteena on valmistaa sellulangasta kankaan tapaista materiaalia paperikoneella vaahtorainaustekniikalla. Suunnitelmissa on tutkia myös 3D-tulostamisen mahdollisuuksia.
– Teollisuudelle uusista kuitulangoista voitaisiin valmistaa uudenlaisia geo-, hygienia- ja muita teknisiä tekstiilejä sekä non-woven-kankaita, Vuorinen sanoo.
D-Woc-hankkeella on vahva ekologinen tavoite, joka toteutuessaan kotiuttaisi tuotannollista työtä takaisin Suomeen.
– Uusilla materiaaleilla ja moderneilla tuotantotavoilla pyritään korvaamaan perinteistä puuvillan tuotantoa, joka runsaasti ympäristöä ja energiaa kuluttavina on ajautumassa ahdinkoon. Puuvillan peltoalaa ei voida enää kasvattaa maailmassa, sanoo D-Woc-hankkeen koordinaattori, VTT:n tutkimusprofessori ja TTY:n dosentti Ali Harlin.
VTT:n laskelmien mukaan muuntamalla Suomen nykyinen hakkuuylijäämä kuiduksi maailman puuvillasta korvattaisiin viidennes. Suomen nykyisestä hakkuuylijäämästä voitaisiin valmistaa 5–6 miljoonaa tonnia kuitua. Jos puuvillakuidun tuotanto vähenisi vastaavasti, hiilidioksidipäästöt vähenisivät 120–150 miljardia tonnia ja peltoalaa vapautuisi 18–25 miljoonan ihmisen ruuan tuotannolle.
– Suomen metsissä muhii aarre, Jyrki Vuorinen sanoo.
