1/2012

Koulutetaan, mutta miten ja mihin?

Yksi amerikkalainen kollegani kertoi taannoin kysyneensä lapsena äidiltään, mitä koulutus on. Hän oli vastannut, että se on sitä, mikä jää jäljelle, jos talo palaa ja menettää kaiken omaisuutensa.

Väitöskirjani ohjaaja, toinen huomattavan viisas ja etevä henkilö puolestaan lausahti aikanaan keskustellessamme oppimisesta, että "ihminen on kädellisten eläinten sukua, jonka pääasiallinen tapa oppia on matkia ja kopioida".

Suomea on kutsuttu vihreän kullan maaksi. Tämä on kaunis tapa ilmaista, että meillä ei ole merkittävässä määrin luonnonvaroja, mutta sen vastapainona meillä on tunnetusti hyvin toimiva koulutusjärjestelmä, jonka turvin olemme luoneet toimeentuloamme luovasti metsän puista. Eräs työpaikkalääkäri taas näki Nokian hulluimpien vuosien aikana 90-luvulla aikamoista luovuutta siinä, että koulutetut oppivat rikastumaan toisten ihmisten puhumisella.

Koulutuksen perusidea lienee opettaa tarkastelemaan vanhoja tuttuja asioita uudesta näkökulmasta. Jos pihkaiset männyt olivat aikanaan suomalaisille pettuleivän lähde, metsäteollisuuden näkökulmasta ne ovat jotain ihan muuta. Ehkäpä jonkun näkökulmasta puhuminen on värähteleviä kultaisia ilmamolekyylejä.

Tiede on vuosisatojen saatossa kehittynyt harppauksittain silloin, kun joku on osannut esittää ilmeiset asiat tavalla, jota kukaan muu ei ole ennen tullut ajatelleeksi. Esimerkiksi Newtonin suuri oivallus oli esitellä massan käsite voimien ja kiihtyvyyksien välisenä relaationa. Tämä antoi voimalle täsmällisen merkityksen ja ratkaisi historiallisen kysymyksen siitä, onko esimerkiksi gravitaatiossa ja kahden ihmisen keskenään kokemassa viehätysvoimassa kyse samasta asiasta vai ei.

Tarina jatkuu siten, että viisikymmentä vuotta sitten muutama nuori englantilainen fyysikko tuli puolestaan kysyneeksi, mikä on Newtonin esittelemän massan käsitteen alkuperä. Tämän seurauksena sekä CERNissä että Fermi-laboratoriossa etsitään parhaillaan kiihkeästi nk. Higgsin bosonia.

Tieteen historiassa ratkaiseva tekijä uuden ymmärryksen luomiselle ei niinkään ole ollut vastausten löytäminen kuin oikeiden kysymysten esittäminen. Mutta koska ihmisen geneettinen tapa oppia perustuu kaavamaiseen toistoon, yksi tieteellisen opetus- ja tutkimustoiminnan suurimmista hankaluuksista on oppia päästämään oikealla hetkellä irti muodollisen koulutuksen tuottamasta kankeudesta. Tämä ei ole vain kovin helppoa; Koulutus on sitä, mikä meille jää jäljelle, kun kaikki palaa, ja silti opetetusta pitäisi osata tarvittaessa luopua uuden ja paremman ymmärryksen hyväksi!

Vuosien aikana minusta onkin alkanut vaikuttaa, että tieteellisen koulutuksen toimintamallia Euroopassa voisi verrata yritykseen kopioida Mona Lisa -maalausta voipaperille; Valitsemme esikuvaksemme parhaaksi ymmärtämämme mallin, ja sen jälkeen vaikka pyrimme toistamaan pienimmätkin yksityiskohdat äärimmäisen huolellisesti voipaperille, päädymme lopulta hämmästelemään, miksi emme kaikesta vaivannäöstä huolimatta sittenkään onnistuneet luomaan uutta merkittävää maalausta.

Maailma muuttuu teollisesti tällä hetkellä nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historian aikana. Kun nykyisin suurella osalla maailman väestöstä on mahdollisuus hankkia puhelin, tabletti tai kannettava, jotka sudenpentujen käsikirjan tavoin tarjoavat vastauksia lähes missä tahansa ja milloin tahansa mitä hämmästyttävimpiin kysymyksiin, kilpailunkyvyn säilyttäminen edellyttää ymmärryksen painopisteen siirtämistä kokonaisvaltaisemmaksi, joustavammaksi ja ennakoivammaksi. Jos ymmärryksen luomista vertaa ruuanlaittoon, ennen hyvin omaksuttu paksu reseptiluettelo takasi yksilölle ammattitaidon turvan, mutta nykyään pitäisi pyrkiä siihen, että osaa laittaa hyvää ruokaa tarjolla olevista satunnaisista aineksista.

Keskeinen kysymys nyky-yhteiskunnassa onkin, ketkä ylipäätänsä tunnistavat, mikä on arvokasta ymmärrystä. Pidin nuorena itsestään selviönä, että merkittävä työ löytää arvostuksensa ihan samalla tavoin kuin suuri yleisö tunnistaa lajinsa huipulla menestyvän urheilijan. Aikaa myöten olen kuitenkin alkanut hahmottaa, että itse asiassa muilla elämän alueilla mekanismi toimii usein päinvastoin. Esimerkiksi Nokia Saagassa kerrotaan, miten yrityksen maailmanlaajuisen menestyksen keskeisesti pohjustanut työ tehtiin alkuaikoina organisaatiolta piilossa. Vastaavasti Peter Higgs kertoi hiljattain Helsingin Sanomissa ilmestyneessä haastattelussa, että esiteltyään ajatuksensa, häntä pidettiin kollegojen toimesta aluksi "idioottina".

Jos nyt sattuisi käymään niin ihmeellisesti ja hassusti, että kaikki metsämme palaisi ja puhuminen loppuisi, koulutukseen nojaten keksisimme Suomessa varmasti jatkossakin jotain uutta. Olennaista tässä on, että luovuuden ja siitä seuraavan yritteliäisyyden kehittämiseksi koulutuksesta ei tehdä suoritetta.

Tällä hetkellä yhteiskunnallinen valtavirtaus näyttää suosivan kaikissa muutoksissaan liike-elämän esimerkkiä seuraten suuruuden ekonomiaa. Tälle on tietysti hyvät syynsä. Viisaasti harjoitettu kasvun politiikka nosti aikanaan kotimaisen metsäteollisuuden maailmanlaajuisesti hämmästyttävän suureksi tekijäksi. Nokia on toinen vastaava esimerkki. Mutta jos geeniemme ohjaamana sovellamme sokeasti tätä periaatetta kaikkialla ilman vakaata harkintaa, silloin viemme tilaa siltä luovuudelta, joka tuottaisi niitä kipeästi kaivattuja valtavirrasta poikkeavia kysymyksiä. Sen seurauksena uusien Newtonien ja Higgsien ajatusten esille tulo vaikeutuisi entisestään. Lopulta tämä johtaisi siihen, että järjestelmän luojatkin ihmettelisivät, miksi lopputuloksena ei tullutkaan uutta Mona Lisaa.

Mikään tie ei ole helppo, mutta mehän olemme suomalaisina tottuneet kulkemaan tarvittaessa umpihangessa. Meidän on vain yhteisöinä ja yksilöinä opittava tekemään kysymyksiä, joita muille ei tule edes mieleen.

 

Lauri Kettunen

Kolumnisti on sähkömagnetiikan professori Lauri Kettunen, joka yrittää vieläkin ymmärtää, mitä koulussa oikeastaan opetettiin ja opittiin.

 

 

 

 

 

 

 

Koulutuksen perusidea lienee opettaa tarkastelemaan vanhoja tuttuja asioita uudesta näkökulmasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meidän on vain yhteisöinä ja yksilöinä opittava tekemään kysymyksiä, joita muille ei tule edes mieleen.

Kerro kaverille
Tiedekerhossa on lupa tutkia itse
Tiedekerhossa on lupa tutkia itse
1/2012
Tiedekerhossa on lupa tutkia itse
TTY:llä kehitettiin biohajoava implantti nivelvaurioiden hoitoon
TTY:llä kehitettiin biohajoava implantti nivelvaurioiden hoitoon
1/2012
TTY:llä kehitettiin biohajoava implantti nivelvaurioiden hoitoon
Kevään 2012 haku on käynnissä!
Kevään 2012 haku on käynnissä!
1/2012
Kevään 2012 haku on käynnissä!
Lisäpotkua tutkimukseen ja tutkimusryhmien kehittämiseen
Lisäpotkua tutkimukseen ja tutkimusryhmien kehittämiseen
1/2012
Lisäpotkua tutkimukseen ja tutkimusryhmien kehittämiseen
Some osaksi yliopisto-opetusta
Some osaksi yliopisto-opetusta
1/2012
Some osaksi yliopisto-opetusta
Ojanperä: "Vahva perustutkimus luo pohjan innovaatioille"
Ojanperä: "Vahva perustutkimus luo pohjan innovaatioille"
1/2012
Ojanperä: "Vahva perustutkimus luo pohjan innovaatioille"
Teknologia mäkihyppääjän menestyksen tukena
Teknologia mäkihyppääjän menestyksen tukena
1/2012
Teknologia mäkihyppääjän menestyksen tukena
Matematiikkaa oppii vain tekemällä
Matematiikkaa oppii vain tekemällä
1/2012
Matematiikkaa oppii vain tekemällä
Y-sukupolvi astuu työelämään
Y-sukupolvi astuu työelämään
1/2012
Y-sukupolvi astuu työelämään
Kokemuksesta ja kantapään kautta opittua
Kokemuksesta ja kantapään kautta opittua
1/2012
Kokemuksesta ja kantapään kautta opittua
Promootiossa vihitään kahdeksan kunniatohtoria
Promootiossa vihitään kahdeksan kunniatohtoria
1/2012
Promootiossa vihitään kahdeksan kunniatohtoria
Live-Manual pokkasi Demola Academy Awardin
Live-Manual pokkasi Demola Academy Awardin
1/2012
Live-Manual pokkasi Demola Academy Awardin
Asuntomessuille kuljetaan ekologisesta portista
Asuntomessuille kuljetaan ekologisesta portista
1/2012
Asuntomessuille kuljetaan ekologisesta portista

Tampereen teknillinen yliopisto on teknologisen kehityksen tiennäyttäjä sekä tutkimusmaailman ja elinkeinoelämän yhteistyökumppani. Yliopistosta valmistuu haluttuja osaajia yhteiskunnan eri aloille.

Käyntiosoite:
Korkeakoulunkatu 10,
33720 Tampere

Postiosoite:
PL 527, 33101 Tampere

Puhelinvaihde:
03 311 511
ma–pe kello 8–16.15
kesällä ma–pe 8–15.45

Virallinen sähköpostiosoite:
tty.asiointi@tut.fi