3/2011

Peruskorjausaalto pyyhkii suomalaista modernismia

Seinäjoen Aalto-keskus

Suomen modernismin ajan rakennuskanta on kertaheitolla kypsymässä korjauskuntoon. Mukana on myös lukuisia suomalaisen arkkitehtuurin merkkiteoksia. Onko niiden uudistaminen mahdollista ilman että kadotetaan jotakin ainutlaatuista?

Suomi on rakennettu suurimmaksi osaksi modernismin aikana vuoden 1930 jälkeen. Korjausrakentamisesta on tulossa siten yksi lähivuosikymmenien suurimmista taloudellisista ponnistuksista. Putkistosaneeraukset ovat jo yksistään kalliita, ja lisälaskua tuottavat modernismin ajan rakentamisen helmasynnit, kuten huono lämmöneristys sekä epäkelvot ja epäekologiset julkisivu- ja rakennusmateriaalit.

- Modernismin ratkaisuja parannellaan parhaillaan erilaisissa lähiöprojekteissa. Samat ongelmat vaivaavat aikoinaan huolella suunniteltuja arkkitehtuurin merkkiteoksia, sanoo TTY:n arkkitehtuurin historian professori Olli-Paavo Koponen.

Modernistiset rakennukset ovat usein myös epäsopivia nykykäyttäjien tarpeisiin. Helsingin Olympiastadion on tunnettu esimerkki toiminnallisesti vanhentuneesta arvorakennuksesta, jonka purkamistakin on väläytelty.

- Eihän kukaan halua enää seurata urheilua sateessa. Keskustelua Olympiastadionin kattamisesta on käyty jo 20 vuotta. Päätöksiä on vaikea tehdä osittain siksi, että rakennukseen kietoutuu paljon kansakunnalle tärkeitä merkityksiä, Koponen sanoo.

Olli-Paavo Koponen

TTY:n arkkitehtuurin opiskelijoilla on tilaisuus perehtyä Seinäjoen
Aalto-keskuksen restauroinnin ja uudelleenkäytön kysymyksiin
Olli-Paavo Koposen johtamalla arkkitehtuurin historian ja
teorian jatkokurssilla.

"Kurssille osallistuu toistakymmentä opiskelijaa, joista yli
kymmenen on ulkomaisia opiskelijoita. Heistä useat ovat
tulleet Suomeen vaihto-opiskelijoiksi juuri Alvar Aallon
innostamana," Koponen kertoo.

Korjaussuunnittelu alkaa rakennuksen jujusta

Olli-Paavo Koposen erityisalana on modernin rakennuskannan arvojen tunnistaminen sekä menetelmien kehittäminen rakennusten inventoimiseksi, arvioinniksi ja ominaisuuksien priorisoinniksi.

- Suunnittelijan tulisi aina tunnistaa kohteen arkkitehtoninen juju, jota ei saisi peruskorjauksessa missään tapauksessa kadottaa. On katsottava myös, mitä voidaan harkitusti muuttaa ja missä voidaan toimia ronskimmalla kädellä, jotta modernistinen rakennus vastaisi nykyajan vaatimuksia. Korjaussuunnitelman tekeminen on vasta tämän arvottamisketjun lopussa.

Houkutukset lipsua arkkitehtonisten arvojen säilyttämisestä voivat olla peruskorjauksessa kuitenkin suuret.

- Säilyttävä korjaaminen on useimmiten kalliimpaa kuin uuden rakentaminen. Kuka sen lopulta maksaa? Vähimmäisvaatimus mielestäni on, että tunnistettaisiin kaikkein arvokkaimmat kohteet ja ainakin ne korjattaisiin oikein.

Alvar Aallon ei tarvitse pyöriä haudassaan

Suomessa on Koposen mukaan runsaasti apeaan tilaan päästettyjä modernistisia rakennuksia, joista paistaa, että niistä haluttaisiin yksinkertaisesti päästä eroon. Onneksi on myös päinvastaisia tapauksia. Näissä päättäjät ovat ymmärtäneet rakennusten arvon seudullisena vetovoimatekijänä. Esimerkiksi Seinäjoella, jossa sijaitsee Alvar Aallon suunnittelema Seinäjoki-keskus, Aallon modernistiset rakennukset ovat päässeet siluettina myös kaupungin logoon.

Modernismi, teollistuvan ajan ismi

  • syntyi teollistumisen ja massatuotannon seurauksena
  • levisi eri taiteen aloille, näkyi selkeimmin arkkitehtuurissa ja kalustemuotoilussa
  • suosi materiaaleina betonia ja terästä
  • pyrki rationaaliin, suoralinjaiseen muotokieleen
  • sai joka maassa omat kansalliset piirteensä, Suomessa suosittiin puuta ja selkeitä muotoja
  • suomalaisen modernin arkkitehtuurin tunnetuin edustaja on Alvar Aalto
  • muita tunnettuja modernisteja olivat Aarne Ervi (Tapiolan keskusta), Viljo Revell (Makkaratalo ja Lasipalatsi), Timo Penttilä (Tampereen työväenopisto Sampola, Tampereen kauppaoppilaitos ja Ratinan stadion)

Seinäjoen Alvar Aalto -keskukseen suunnitellaan parhaillaan mittavia peruskorjauksia, sillä ongelmia on sielläkin: talot ovat kuluneita, lisäksi valtion virastotalo on jäämässä tyhjilleen toimintojen siirtyessä muualle kaupunkiin.

Myös Suomen muissa Aalto-keskuksissa Alajärvellä, Jyväskylässä ja Rovaniemellä on korjaustarvetta, mutta Aalto-keskusten tulevaisuudesta Olli-Paavo Koponen ei ole kovin huolissaan.

- Ne ovat kansainvälisesti tunnettuja monumentteja, joten halukkuutta satsata peruskorjauksiin on. Arkkitehtonisten arvojen säilyttämistä valvovat myös Alvar Aalto -säätiö ja Museovirasto.


 

Teksti: Päivi Eskelinen
Kuvat: Petri Laitinen, Olli-Paavo Koponen

 

Kerro kaverille
Onko hiilihappojää jäätä?
Onko hiilihappojää jäätä?
3/2011
Onko hiilihappojää jäätä?
Vakavasti mukana pelibisneksessä
Vakavasti mukana pelibisneksessä
3/2011
Vakavasti mukana pelibisneksessä
Mustesuihkutekniikalla tehdään pikolitroittain elektroniikkaa
Mustesuihkutekniikalla tehdään pikolitroittain elektroniikkaa
3/2011
Mustesuihkutekniikalla tehdään pikolitroittain elektroniikkaa
Kestävä kehitys vaatii yrityksiltä asennemuutosta
Kestävä kehitys vaatii yrityksiltä asennemuutosta
3/2011
Kestävä kehitys vaatii yrityksiltä asennemuutosta
Shakkilaudalta virikkeitä koulutyöhön
Shakkilaudalta virikkeitä koulutyöhön
3/2011
Shakkilaudalta virikkeitä koulutyöhön
Säätiöyliopiston ensimmäinen vuosi oli tuloksekas
Säätiöyliopiston ensimmäinen vuosi oli tuloksekas
3/2011
Säätiöyliopiston ensimmäinen vuosi oli tuloksekas
 
3/2011
 
3/2011
 
3/2011

Tampereen teknillinen yliopisto on teknologisen kehityksen tiennäyttäjä sekä tutkimusmaailman ja elinkeinoelämän yhteistyökumppani. Yliopistosta valmistuu haluttuja osaajia yhteiskunnan eri aloille.

Käyntiosoite:
Korkeakoulunkatu 10,
33720 Tampere

Postiosoite:
PL 527, 33101 Tampere

Puhelinvaihde:
03 311 511
ma–pe kello 8–16.15
kesällä ma–pe 8–15.45

Virallinen sähköpostiosoite:
tty.asiointi@tut.fi