Kaikista yliopistolla tehdyistä keksinnöistä on tehtävä yliopistolle keksintöilmoitus. Tähän velvoittaa korkeakoulukeksintölaki. Ilmoituspakolla varmistetaan, että tieto kaikista yliopistolla tehdyistä keksinnöistä saadaan kerättyä. Keksintöilmoituksella turvataan keksijän oikeudet. Keksintöilmoituksen jättäminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että yliopisto ottaa keksinnön oikeudet itselleen.
Se, kuka omistaa yliopistolla tehdyn keksinnön oikeudet, riipppuu siitä missä tilanteessa keksintö on syntynyt. Mahdollisia tilanteita ovat: avoin tutkimus, sopimustutkimus tai muu tilanne.
Avointa tutkimusta on tutkimus, joka tehdään palvelussuhteessa ilman korkeakoulun ulkopuolista rahoitusta. Myös säätiön tai yleishyödyllisen yhdistyksen rahoittama tutkimus on avointa tutkimusta. Käytännössä silloin on kyse avoimesta tutkimuksesta kun rahoittajalla ei ole liiketaloudellisia intressejä tutkimustuloksiin. Myös sopimustutkimus voi olla avointa tutkimusta, jos osapuolet ovat ennen tutkimuksen alkamista niin sopineet. Avoimessa tutkimuksessa immateriaalioikeudet kuuluvat aina keksijälle tai keksijöille.
Sopimustukimusta on valtion maksuperustelain mukainen palvelutoiminta tai tutkimus, jossa on mukana vähintään yksi korkeakoulun ulkopuolinen taho rahoittajana, osatutkimuksen tekijänä tai muuna osallistujana. Tutkimukseen tulee lisäksi liittyä tuloksia, sisältöä tai tutkimuksen totettamistapaa koskevia määräyksiä tai salassapitovelvoite. Suomen Akatemian, TEKES:in, EU:n ja yritysten rahoittama tutkimus on sopimustutkimusta. Sopimustutkimuksessa yliopisto voi ottaa keksinnön oikeudet itselleen.
Muussa tilanteessa syntyneellä keksinnöllä tarkoitetaan lähinnä muun kuin tutkimushenkilökunnan tekemiä keksintöjä. Muussa tilanteessa syntyvän keksinnön oikeudet omistaa aina keksijä.