Kokonaisarkkitehtuuri – kokonaisnäkemystä etsimässä

Julkisuudessa on puhuttu paljon julkisen hallinnon toiminnan tehostamisesta. Toiminnan tehostamisen tärkeänä keinona pidetään tietotekniikkaa ja sujuvaa tiedonvälitystä. Tavoite on kuitenkin törmännyt käytännön ongelmiin tietojärjestelmien kehittämisessä. Ongelmia ratkaistakseen valtionhallinto on päättänyt ottaa työkaluksi kokonaisarkkitehtuurin (Enterprise Architecture, EA). Yhteentoimivien tietojärjestelmien toivotaan vastaavan muuttuvan toiminnan ja toiminnan tehostamisen vaatimuksiin. Ennen kuin tämä toive toteutuu, on päästävä yhteisymmärrykseen siitä, mitä kokonaisarkkitehtuurilla tarkoitetaan.

Valtiovarainministeriö on esittänyt seuraavan määrittelyn kokonaisarkkitehtuurille: ”Kokonais¬arkkitehtuuri on suunnitelma organisaation muodostaman kokonaisuuden ja sen osien rakenteesta ja osien välisistä suhteista. Kokonaisarkkitehtuuri kuvaa, kuinka organisaation toimintaprosessit, tiedot ja järjestelmät toimivat kokonaisuutena.”

–Määritelmä on monitulkintainen. Se ei esimerkiksi ota kantaa siihen, mitä arkkitehtuurilla tarkoitetaan, miten eri asioita kuvataan, miten ne suhtautuvat toisiinsa tai miksi arkkitehtuureja ylipäänsä kuvataan tai hyödynnetään. Näennäisesti yksinkertainen määritelmä tarjoaa eri toimijoille mahdollisuuden tehdä hyvin erilaisia tulkintoja, toteaa professori Samuli Pekkola Tampereen teknillisen yliopiston tiedonhallinnan ja logistiikan laitokselta.

Tampereen teknillisessä yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että suomalaisilla julkisen sektorin toimijoilla on monta tulkintaa kokonaisarkkitehtuurin käsitteestä. Toiset toimijat puhuvat abstraktista, strategisia tavoitteita palvelevasta toiminnasta. Toiset taas kaipaavat konkreettisia ohjeita käytännön ongelmien ratkaisemiseksi.

–Kokonaisarkkitehtuuri käsitteenä ei ole intuitiivisesti tuttu henkilölle, joka ei ole tietotekniikan ammattilainen. Tämän vuoksi tutkimuksen kohteeksi valittiin julkishallinnon virkamiesten nykyinen käsitys siitä, mitä kokonaisarkkitehtuurilla tarkoitetaan ja mitä hyötyjä sen käyttämisestä käytännön työssä tässä vaiheessa nähdään, kertoo tutkija Juha Lemmetti.

Tutkimuksen lähdemateriaalina käytettiin valtiovarainministeriön keräämiä lausuntoja luonnoksista Suomen Julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuriksi ja Valtionhallinnon kokonaisarkkitehtuuriksi. Vastauksia saatiin yhteensä 70 kappaletta syyskuuhun 2011 mennessä.

Tutkimuksessa kootun aineiston pohjalta selviää, että kokonaisarkkitehtuuri nähdään sekä myönteisessä että kielteisessä valossa. Toisaalta se nähdään työkaluna, joka voi toimia johdon ja IT-hallinnon välisenä siltana, ja sen nähtiin mahdollistavan toimintaa tukevien tietojärjestelmien kehittämistä. Samaan aikaan on havaittavissa kokonaisarkkitehtuuriin kohdistuvaa arvostelua siinä, että IT-johto tunkeutuu toimivan johdon puolelle yrittäen ottaa roolia toiminnan kehittämisessä. Näin ollen kokonaisarkkitehtuuria ei välttämättä nähdä eri toimijoiden välistä kommunikointia helpottavana lähestymistapana, vaan ei-toivottuna vallankäytön välineenä.

–Kokonaisarkkitehtuuri miellettiin useimmiten lainkaltaisena ohjeistuksena ja velvoitteena, jonka haluttiin tarjoavan välittömiä ohjeita ja helpotuksia pitkäjänteiseen toimintaan. Toisin sanoen sen nähtiin olevan sekä pragmaattinen apuväline että abstrakti ohjeistus, joka ehkä tuottaa tuloksia joskus, Lemmetti kuvaa.

–Valtionhallinnon on mitä pikimmiten määriteltävä kokonaisarkkitehtuurin käsite yksiselitteisesti mahdollisimman yksinkertaisia termejä käyttäen. Muuten kokonaisarkkitehtuuri jää helposti abstraktiksi ohjeistukseksi, joka vie runsaasti resursseja, mutta josta ei saada varsinaisesti hyötyä. Ilman yhteistä kieltä eri toimijoiden välinen viestintä ja toiminnan kehittäminen on mahdotonta, tiivistää Pekkola.

Lisätietoja:
Tampereen teknillinen yliopisto
tutkija Juha Lemmetti, puh. 040 552 8323, juha.lemmetti@tut.fi
professori Samuli Pekkola, puh. 040 586 0791, samuli.pekkola@tut.fi