Museoidaanko korjauskohteet – esimerkkinä Turun Vanha Suurtori
Motto: ”Vanhan rakennuskannan asiantuntevan korjaamisen tulisi olla luonteva osa kohteen elinkaarta. Ei niin, että jossain vaiheessa rakennuskanta ikään kuin siirtyy terminaalihoitoon ja arkkitehtien sijaan astuvat vain antikvaarit ja suojelijat.”Filosofian maisteri Tarja-Tuulikki Laaksonen ruotii väitöskirjassaan perusteellisesti kulttuurihistoriallisten arvojen merkitystä korjaustoimenpiteissä. Onko se etu vai haitta? Väitöstyön näkökulma ulottuu poikkeuksellisesti konkreettiseen korjaustyöhön sekä siinä ilmeneviin ongelmiin ja ristiriitoihin. Esimerkkitapauksena työssä käsitellään Turun keskiaikaista kaupunkikeskustaa, jonka suomalaiset tuntevat muun muassa joulurauhan julistuksesta.
Laaksosen mukaan niin sanotut palauttavat rakennusoperaatiot – kuten Turun vanhan raatihuoneen palauttaminen paloa edeltävään asuun – torjutaan helposti, kun ne liittyvät rakennuksen ulkoiseen asuun. Sitä vastoin niitä ratkaisuja, jotka tehdään rakennuksen sisällä, ei nähdä samanlaisena ongelmana, vaikka ne sitä periaatteellisesti olisivatkin. Turun tapauksessa väitöstutkimus osoittaa, että keskiaikaisen kaupunkikeskustan tärkeimmän profaanirakennuksen rekonstruointi ”wie es eigentlich gewesen ist” liittyy oleellisesti paikan henkeen, alueen identiteettiin ja imagoon. Keskeistä on perusteiden löytäminen dokumentoinnin, asiakirjatietojen ja paikan merkityksen avulla.
-Kun kyse on vanhasta rakennuskannasta ja arvokohteesta, kohteen korjaaminen on aina tapauskohtainen ja täynnä vaihtoehtoja. Laaksosen mukaan tämä korostuu erityisesti uhanalaisissa sisätiloissa, joissa olemassa olevia jäänteitä hyödyntäen tulee nähdä uuden ja vanhan yhdistämisen tarjoamat mahdollisuudet ja löytää viranomaisten kanssa joustoa alati tiukentuvaan lainsäädäntöön. Lisäksi täydennysrakentaminen pitää ymmärtää suojelua edistävänä tekijänä. Onnistuneen lopputuloksen avaintekijöitä ovat asiantuntijaosaaminen ja ammattitaito. Arkkitehtikoulutuksessa annetaan liian vähän syventäviä opintoja arvokohteiden kunnostamiseen liittyen. Täydentäviin opintoihin tulisi panostaa.
Väitöstyössään Laaksonen kiinnittää huomiota rakennuskannan kunnostustoimenpiteiden kirjavaan terminologiaan ja käyttää itse termiä korjaaminen. Lopputuloksena on tuore ja merkittävä puheenvuoro vanhan rakennuskannan korjaamisen historiaan.
Väitöstilaisuus perjantaina 2.11.
Filosofian maisteri Tarja-Tuulikki Laaksosen arkkitehtuurin historian alaan kuuluva väitöskirja ”Kulttuurihistorialliset arvot korjauksessa – etu vai haitta? Esimerkkikohteena Turun keskiaikainen kaupunkikeskusta Vanha Suurtori.” tarkastetaan Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) rakennetun ympäristön tiedekunnassa perjantaina 2.11.2012 kello 12 Rakennustalon auditoriossa sali RG202 (Korkeakoulunkatu 5, Tampere). Vastaväittäjinä toimivat kulttuurihistorian professori emeritus Kari Immonen Turun yliopistosta ja professori Helka-Liisa Hentilä Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolta. Tilaisuutta valvoo professori Olli-Paavo Koponen TTY:n arkkitehtuurin laitokselta.
Tarja Tuulikki Laaksonen on kulttuurihistoriallisesti pätevöitynyt pitkän linjan museoammattilainen, joka kyseenalaistaa kriittisesti itsestään selvänä pidetyt restaurointiperiaatteet ja antikvaarisen ajatusmaailman.
Lisätiedot: Tarja Tuulikki Laaksonen, tarja-tuulikki.laaksonen(at)turku.fi