Suomalaisen vesihuollon tulevaisuudesta

Maaliskuussa päättyneen toisen koulutuksen kehittämistöiden kooste luovutettiin maa- ja metsätalousministeriön vesihallintoneuvos Jaakko Sierlalle. Kysyimme Sierlalta hänen mielipiteitään Suomen vesihuollon tulevaisuudesta.

Miltä suomalaisen vesihuollon tulevaisuus näyttää?
Suomen vesihuollon tila on kansainvälisestikin verraten erittäin korkea. Myös alan ammattiosaaminen on hyvällä tasolla. Lukumääräisesti suurin osa vesihuoltolaitoksista on kuitenkin pieniä talkoovoimin tai muutoin niukoin voimavaroin toimivia. Monilla näistä laitoksista on jo nyt vaikeuksia kiristyvien vaatimusten täyttämisessä ja omin voimin selviytyminen käy tulevaisuudessa yhä vaikeammaksi.

Rakennekehityksen järkevä pääsuunta on kohti suurempia kokonaisuuksia. Tämän saavuttamiseksi on tärkeää, että tulevat verkostolaajennukset toteutetaan pääosin olemassa olevien vesihuoltolaitosten toimesta. Hyviä kokemuksia on saatu myös pienten ns. verkosto-osuuskuntien yhdistymisestä niille vettä toimittavaan ja niiltä jätevesiä vastaanottavaan laitokseen. Kuntaliitokset ja kuntien yhteisten vesihuoltolaitosten perustaminen vievät myös kehitystä oikeaan suuntaan.

Suuruuden ekonomia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ratkaisu, eikä yhdistyminen ole kaikille pienille laitoksille mahdollinen eikä tarkoituksenmukainenkaan vaihtoehto. Tämän vuoksi laitosten ylläpitoon ja operointiin on tarpeen kehittää palvelukonsepteja, joita tarjoavia yrityksiä onkin jo tullut markkinoille. Vesihuollon suomalainen omistuspohjamalli - vesihuoltolaitokset ovat joko kuntien tai asiakkaiden omistamia - on kuitenkin arvokas, ja sitä kannattaa vaalia myös tulevaisuudessa. Vesihuollon rakennekehityksen onnistuessa on mahdollista samanaikaisesti parantaa sekä palvelujen laatua että taloudellisuutta - eli kaikki voittavat.
 
Mitkä ovat suurimmat haasteet, entä mahdollisuudet?
Edellä tarkasteltu rakennekehitys on varmasti yksi suurista haasteista. Siihen liittyy osaamisen turvaamisen näkökulmasta myös mahdollisuuksia, sillä nykyisellä rakenteella olisi erittäin vaikeaa saada riittävästi uutta henkilöstöä lähivuosina eläkkeelle siirtyvien tilalle. Vesihuoltolaitosten erityistilanteisiin varautumisen parantaminen liittyy myös tähän haasteena ja mahdollisuutena.

Verkoston ikääntyminen on toinen iso haaste. Onneksi siihen on myös mahdollista vastata, niin kuin valveutuneimpien kaupunkien ja vesihuoltolaitosten esimerkit osoittavat. Valitettavasti suurempi osa laitoskentästä ei ole tässä asiassa vielä kunnolla herännyt, ja verkoston rapautuminen jatkuu. Suuri vastuu tässä on myös kunnilla, jos ne asettavat laitokselleen kohtuuttoman suuria tuloutusvaatimuksia ja määräävät samalla taksoista, jotka eivät mahdollista riittäviä saneerausinvestointeja.

Keskustaajamien läheisten haja-asutusalueiden järkevien viemäröintihankkeiden toteutus ympäristön-suojelulain muutoksen ja sen nojalla annetun asetuksen vuoteen 2016 ulottuvan siirtymäkauden aikana on myös merkittävä haaste. Kunta voi läpinäkyviin kriteereihin perustuvalla avoimella kehittämissuunnittelulla huolehtia viemäröinnin ulottamista alueille, joilla se on yhdyskuntarakenteen kehittämisen sekä ympäristön- ja terveydensuojelullisten syiden kannalta erityisen perusteltua. Pidän kuitenkin virheinvestointien mahdollisuutta todellisena uhkana, jos ohjaus on puutteellista. ELY-keskuksilla on tässä myös tärkeä rooli ja vaikutusmahdollisuus tuen myöntäjänä.

Vesihuolto-osaamisen kysyntä kasvaa myös kansainvälisesti. Suomen vesialan viennin edistäminen mm. Vesifoorumin ja Cleantech -brändin avulla luo mielenkiintoisia mahdollisuuksia vesialan osaajille. On täysin mahdollista, että lähivuosina vesialan vetovoima kasvaa ja ala tarjoaa lisääntyvässä määrin mielenkiintoisia tehtäviä myös ulkomailla. Samalla tietysti myös kilpailu osaavasta työvoimasta kasvaa.

Miten näette VETO-koulutuksen hyödyllisyyden alalle?
Pidän Veto-koulutusta jo tähänastisten kahden kurssin perusteella erinomaisen hyödyllisenä. Koulutuksen idea on ollut tavallaan puuttuva palanen vesihuollon koulutustarjonnassa, vaikka VETO-koulutuksen teemat ovatkin esillä myös alan ammatillisessa ja korkeakoulutason perusopetuksessa.

Hyvää VETO-koulutuksessa on juuri se, että se kokoaa yhteen niin vesihuoltolaitosten johtotehtävissä kuin myös vaativissa suunnittelu- ja viranomaistehtävissä toimivia asiantuntijoita. Koulutuksessa ei todellakaan ole kyse yksisuuntaisesta tiedonvälityksestä, vaan vuorovaikutteisesta oppimisesta parhaimmillaan. Koulutuksen aikana syntyvä verkosto on varmasti kurssilaisille hyödyllinen myös kurssin jälkeen.

Vesihuoltoalan toimijoiden yhteistyö on tiivistynyt ja kehittynyt myönteisesti viime vuosina. VETO-koulutus on omalta osaltaan tästä hyvä esimerkki. Koulutuksen ohjausryhmään on koottu monipuolisesti eri tahojen edustajia ja koulutusta on voitu suunnitella ajatellen vesihuoltoalan tarpeita riittävän pitkällä aikavälillä. Ohjausryhmässä on mukana myös aiempien kurssien osanottajien edustus, joka osaltaan auttaa kehittämään koulutusta oikeaan suuntaan.