Muun muassa nämä tulokset on saatu ympäristöministeriön teettämästä selvityksestä ”Energiatehokkuuden parantamisen menetelmät olemassa olevassa rakennuskannassa (EPAT)”. Tutkimus toteutettiin Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) rakennustekniikan laitoksella.
Rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen korjaustoiminnalla on moniulotteinen kokonaisuus. Nyt julkaistu tutkimus tuo oleellista lisätietoa rakennus- ja kiinteistöalan toimijoille keskusteluun energiansäästömahdollisuuksista. Tutkimus kumoaa käsityksen, jonka mukaan nykyistä rakennuskantaa korjaamalla voisi saada huomattavasti enemmän ja nopeammin energiansäästöä aikaan kuin uudistuotannossa.
Tutkimuksen mukaan rakennusten energiansäästötoimenpiteet ovat sidoksissa muuhun, rakennuksen elinkaareen liittyvään, suunnitelmalliseen korjaustoimintaan. Rakennustekniset energiansäästötoimenpiteet kannattaa tehdä pääsääntöisesti vain silloin, kun rakennuksessa on muutakin merkittävää korjaustarvetta.
EPAT-selvitys on osa energia- ja ilmasto-poliittisten toimenpiteiden valmistelua, ja sen tärkeimpänä tavoitteena oli arvioida toteuttamiskelpoinen korjaustoiminnalla aikaansaatava energiansäästöpotentiaali Suomessa vuoteen 2050 mennessä. Toteuttamiskelpoinen säästöpotentiaali tarkoittaa säästömahdollisuutta, joka syntyy kun suunnitelmallisen kiinteistönpidon mukaisten korjausten yhteydessä tehdään myös teknisesti ja taloudellisesti järkevät energiansäästötoimenpiteet rakennuksen eri ominaisuudet ja elinkaari huomioon ottaen.
Tutkimuksen laskelmien mukaan toteutettavissa oleva korjaustoimintaan liittyvä lämmitysenergian vuosittainen lisäsäästö voi olla nykyisessä, Suomen asuin- ja palvelurakennuskannassa, noin 0,5 prosenttia vuodessa. Neljässäkymmenessä vuodessa, vuoteen 2050 mennessä, säästö kasvaisi siten noin 20 prosenttiin (10 TWh/a). Säästö voi jäädä käytännössä vähäisemmäksikin, ehkä vain puoleen tästä. Syynä suhteellisen vähäiseen säästöön on se, että osa rakennuksista ja rakennusosista on jo korjattu ja osa jää useista syistä korjaamatta. Korjaamista estävät mm. tekniset, taloudelliset, toiminnalliset ja päätöksentekoon liittyvät syyt.
Merkittävin epävarmuus koko rakennuskannan säästömahdollisuuksien arvioinnissa liittyy ilmanvaihdon lämmöntalteenoton toteuttamiseen. Sen edellyttämien uusien ilmanvaihtokanavien sijoittaminen on usein hankalaa ja kustannukset voivat muodostua korkeiksi. Yläpohjien lisäeristäminen sekä ikkunoiden uusiminen ja parantaminen ovat helpompia toteuttaa. Niiden osalta voidaan energiansäästötoimenpiteitä jonkin verran lisätä.
Tutkimukseen liittyvä materiaali:
www.tut.fi/ee > Päättyneet tutkimukset > EPAT
Lisätietoja:
Laboratorioinsinööri Juhani Heljo, Tampereen teknillinen yliopisto, p. 040 5442830, juhani.heljo@tut.fi
Tutkija Jaakko Vihola, Tampereen teknillinen yliopisto, p. 040 198 1886, jaakko.vihola@tut.fi